Yhdeksän triathlonistia ja yksi kumiankka saivat tänään vapaauintikurssinsa päätökseen. Arvaatte varmaan, kuka oli kumiankka....

Kaipa jotain opin. Ainakaan kurssitoverit eivät heitelleet minulle pullanpalasia.

Edelleen pyllyni on liian raskas pysyäkseen pinnassa, ja hengityskin on vähän niin ja näin, mutta taidan teoriassa kuitenkin tietää miten vapaauintia uidaan. Nyt täytyy vain jaksaa säännöllisesti käydä hallilla treenailemassa, ettei kaikki opittu unohdu saman tien.

Saimme myös kirjallista materiaalia mukaamme, mistä varmaan on paljon iloa vastaisuudessa. Materiaaliin sisältyy paitsi vapaauinnin tekniikkaharjoitusten kuvauksia, myös ohjeita muita uintitekniikoita varten. Ehkä merkittävin asia mitä tältä kurssilta opin, on tosiaan se, että taidan olla sydämeltäni rintauimari ennemmin kuin vapaauimari. Kasvojen veden alla pitäminen on minulle ahdistavaa, ja se kaikki räpiköinti ja roiskinta.... huh. Rintauinti on rauhallisempaa, mutta toisaalta mielestäni uin rintauintia nopeampaa kuin vapaauintia. Yhtä kaikki en aio antaa näiden altaassa viettyjen tuntien mennä hukkaan vaan yritän vielä jalostaa taitojani omaehtoisesti. Tärkeitä kohtia ovat minulle vartalon asento (se pylly!), hengitystekniikka ja rentouden ylläpitäminen. Onkohan muita kohtia ylipäätään.....