Edellisessä päivityksessä mainitsemani pieni operaatio on nyt ohi ja toipuminen hyvässä vaiheessa. Potilasohjeen mukaan minun täytyy välttää kovaa fyysistä rasitusta noin viikon ajan. Todettava on, että viikonlopun yli menee, ennen kuin edes harkitsen mitään hikilenkkiä. Operaatio mitä todennäköisimmin uusitaan taas huhtikuun lopulla, jonka jälkeen seuraa taas uusi toipumisaika. Sen jälkeen pitäisi tämän pienen, mutta kiusallisen vanhuuden vaivan olla hoidettu pois päiväjärjestyksestä taas pitkäksi aikaa.


Viime päivien kauniit säät ja etenkin V Endurance 24 h -kisasta otettujen valokuvien ja filminpätkien katselu ovat saaneetkin jalat vipattamaan. Jos olen aivan rehellinen, olen henkisesti iskenyt juoksukengät tiskiin joulukuun jälkeen jo monta kertaa, vaikka olen näissä kirjoituksissani yrittänyt pitää mielialaani korkealla. Aina on silti joku tai jokin saanut vielä toivon heräämään. Suuri kiitos kuuluu varmasti teille, arvoisat ystävät, lukijat ja kanssajuoksijat, ketään erityisesti mainitsematta tai ketään myöskään unohtamatta.   

Ensi askelet tällä ruostuneella, rapistuneella, ylipainoisella ja -ikäisellä Kaappimaratoonarin rohjolla lienevät raskaat, hikiset ja äärimmäisen epäkiitolliset. Motivoivaa on tietenkin se, että tästä alhostani voin päästä vain yhteen suuntaan eli ylöspäin, sekä ristiriitaisesti myös se, että alamäessä vauhti tavallisesti vain kiihtyy. Minulla ei liene enää loputtoman paljon jäljellä vuosia esim. ultramaratoonarina, mutta aion pyrkiä käyttämään ne hyväkseni niin tehokkaasti kuin luonto suo. Onneksi erilaisia kisoja on kohtalaisen paljon, myös sellaisia, joissa ei tarvitse tuntea olevansa muiden jaloissa ja tientukkeena.

En ole vielä ehtinyt niin pitkälle, että miettisin mitään kisasuunnitelmia. Yritän nyt aluksi saada kunnon jonkinlaiseen nousuun, ehkä pudottaa pari ylimääräistä kiloa ja - mikä tärkeintä - päästä hyvälle rutinoitumisen tasolle liikunnassa, niin henkisesti kuin ruumiillisesti. Lihaskuntoni on myös täysin nollissa, joten kuntonyrkkeilysalille on myös etsiydyttävä. Tahti on alkuun rauhallinen ja verkkainen, enkä ikävä kyllä ole vieläkään täysin varma esim. hengitykseni sujuvuudesta, mutta kokeilemalla se taitaa parhaiten selvitä.