Mikä mahtaa olla juoksua/hölkkää harrastavan naisen tärkein varuste? Tossut? Epäilemättä ne ovat tärkeät. Paita? Verkkarit? Aurinkolasit? Parfyymi, joka ei tyrmää perässäjuoksijaa? Juu, juu ja juu, mutta ei.

Tärkein varuste on ehdottomasti rintaliivit.

Naisen rinnan/rintarauhasen koko ei välttämättä ole missään suhteessa hänen painoonsa tai rasvaprosenttiinsa. Itse käytän samankokoisia liivejä kuin odottaessani kuopusta viimeisilläni raskaana, vaikka painan tänä päivänä lähes 17 kiloa vähemmän kuin tuolloin. Rinnan koko vain on joillekin naisille annettu tekijä.

On kiinni a) rinnan kantajan sekä b) urheilurintaliivien valmistajien mielikuvituksesta kuinka kookkaiden rintojen ongelma on kuntoilun osalta ratkaistavissa. Myös monilla miehillä on sen verran tavaraa rintalihaksensa kohdalla, että A-kupin liivit olisivat tarpeen. Heille kuitenkin riittää useimmiten laastari. Rintavien miesten ongelmana on nimittäin lähinnä se, että hölskyminen hiertää nänninpäät verille. Tämä ongelma on tosin monille naisillekin tuttu.

Rintalihasten harjoittaminen auttaa jonkin verran. Hyväkuntoiset rintalihakset pitävät askelten tahdissa pomppivat rinnat omalta osaltaan paikoillaan. Olen myös kuullut erinäisistä monimutkaisista teippivirityksistä.

Mutta liivien muotoilu on silti tärkein tekijä. Liivien tulisi estää sekä rinnan sivuttainen liike että ylös alas heilahtelu. Harvoin liivit on suunniteltu siten, että kumpikin näistä vaatimuksista täyttyy. Yksi keino on pukea kahdet tai useammat erilaiset liivit päällekkäin. Muita keinoja ei taida ollakaan, toistaiseksi. Liivit eivät myöskään saa pusertaa rintoja liian ahtaalle ja niissä täytyy olla riittävästi säätövaraa sekä olkaimissa että rinnanympäryksen osalta. Niiden täytyy olla sekä hengittävää että kosteutta itseensä imemätöntä materiaalia, niin kesä- kuin talvijuoksuissa. Jos liivit kastuvat ihoa myöten ja tuuli käy sopivasti vastaan, rintatulehduksen vaara on ilmeinen. Voimakkaan heilumisen aiheuttamat iskut voivat myös tietääkseni aiheuttaa tulehduksen. 

Sykemittarin käyttö kasvattaa vaatimustasoa. Nimittäin lähettimen tekstiilihihnat tai muovinen lähetin hankaavat ihoon nirhaumia varsinkin jos juoksija hikoilee kovasti. Teippien ja laastarien käyttö ihon suojana saattaa haitata sykemittarin mittaustarkkuutta. Hihnaa ei myöskään voi teipata ihoon kiinni, koska hiki irrottaa teipin. Onneksi on olemassa erityisiä urheilutoppeja, joihin sykemittarin hihnan saa ujutetuksi omaan resoriinsa. Topin alle kuitenkin jotkut tarvitsevat vielä liivit.

Kokemuksesta voin sanoa, että kaksien liivien ja sykemittarin puristuksessa hengittäminen voi olla tukalaa, varsinkin lenkin alkukilometreillä ennen kuin liivit hikoilun vaikutuksesta hieman pehmenevät. Mutta kaikkeen tottuu. Hyviin liiveihin tottuu erityisen nopeasti.