Saarnin upean blogin kautta pääsee tutkimaan pätevältä vaikuttavia, eri aikatavoitteille suunniteltuja 26 viikon harjoitusohjelmia ruotsin kielellä. Samalla sivustolla kuin nuo harjoitusohjelmat (klikkaa etusivun vasemmassa laidassa Träning/Maratonträning) on julkaistu kiintoisa tutkimusraportti "Maratonlöpning och runners high"  (Lennart Widenberg/Göteborgin yliopisto).

Raportissa on mm. listattu kymmenen juoksijan kuvauksia runner's high -ilmiöstä.

Nähdäkseni runner's high'ssa on kyse suurin piirtein samasta ilmiöstä kuin kirjoittajan flow'ssa, jota kirjoittajat kuvailevat usein, nimensä mukaisesti, eräänlaisena voimavirtauksena. Tutkimusta varten haastatellut juoksijat ovat kuvailleet juoksun aikana kokemiaan tuntemuksia seuraavasti (anteeksi mahdolliset käännösvirheet sekä pökkelöt sanamuodot, ruåtti on minulle vieras kieli):

Voimakkuuden tunne: valtavan voimakkuuden, väsymättömyyden ja haavoittumattomuuden tunne; koko keho on täynnä energiaa.

Helppouden tunne: fantastinen virtaus; jalat juoksevat kuin itsestään; juokseminen ennenkokemattoman helppoa.

Leijumisen tunne: lentää eteenpäin; juoksee kuin pilvien päällä; ei kosketusta maahan.

Onnentunne: suunnatonta iloa; valtava onnenpurkaus; autuus; onnen kyyneleet.

Transsi:  täydellinen itseensä sulkeutuminen; toisessa maailmassa olemisen tunne; meditatiivinen tila.

Tasapaino: täydellinen sielun ja ruumiin tasapaino; täydellisen rento juoksu.

Keskittyminen: paras mahdollinen keskittyminen juoksuun; ympäristöstä eristäytyminen; "tunnelinäkö".

Hyvän olon tunne: suurin mahdollinen hyvänolontunne; ei voisi voida paremmin; juokseminen tuntuu äärimmäisen hyvältä.

Ylpeyden tunne: suunnaton ylpeyden ja tyydytyksen tunne siitä että on juoksija.

Yhteenkuuluvuuden tunne: kiihkeä yhteisyyden ja yhteenkuuluvuuden tunne toisten juoksijoiden sekä yleisön kanssa.

Voisiko enää paremmin sanoa?

Artikkelissa todetaan lisäksi mm, että runner's high on vahvin juoksu-uraansa aloittelevilla henkilöillä. Mitä enemmän juoksukokemusta, sitä harvemmin tila on mahdollista saavuttaa, tai kokemus on aina vain laimeampi. Runner's high'n voi kuitenkin parhaimmillaan kokea esimerkiksi maratonin aikana useita kertoja. Kovin lyhyillä pyrähdyksillä ei juoksija taivastaan pääse koskettamaan, vaan tavallisimmin tila saavutetaan vasta 20 kilometrin tai sitä pidemmillä juoksumatkoilla.

Olen epäilemättä muutamia kertoja kokenut runner's high'n. Joskus se on muistuttanut tutkimuksessa haastateltujen maitsemaa leijumisen tai voimakkuuden ja haavoittumattomuuden tunnetta. Yhden kerran muistan kokeneeni aivan lohduttoman pienuuden tunteen - olin vain hiukkanen äärettömässä avaruudessa. Toisinaan se on ilmennyt poikkeuksellisena tunneherkkyytenä. Tämänsyksyisen puolimaratonin loppukolmanneksella reitin varrella seisoi pieniä lapsosia kannustamassa juoksijoita. Olin puhjeta itkuun heidät nähdessäni. Useimmin olen kokenut voimakkaan sisäisen rauhan tunteen, jolloin ympäristö on  kadonnut ja maailmaan olemme mahtuneet vain minä itse ja minun virtaava vereni.

Hm. Nyt saattaa vaikuttaa pahasti siltä kuin olisin nautiskellut jotain muutakin kuin urheilujuomaa juoksujeni aikana. En kuitenkaan ole.

Voikohan runner's high -tuntemuksen voimakkuus ja laatu tosiaan vaihdella? Mikäli tuohon artikkeliin on uskomista, tunne on joka tapauksessa mahdollista menettää kokonaan.