Nyt tulee nopeat lörpöttelyselostukset, tietokoneelle on jonoa ja on ihan kauhea nälkä!

Perjantai-illan lumisade lauhdutti lämpötilaa meillä päin, joten lähdin suunnitelman mukaisesti lenkille. Lämpömittari näytti lähtiessäni -16.4. Lunta oli tullut niin paljon, että vauhtileikittely ei onnistunut, mutta menin sitten T1:n. Olipa samalla loistava tilaisuus testata uusi microfleecekerrastoni, joka oli sivumennen sanoen loistava ostos! Kiitos Saarnille ideasta. Microfleecehän kannattaa pukea "toiseksi kerrokseksi", ei siis suoraan ihoa vasten vaan tavallisen kerraston päälle. Sen päälle puin vain tuulihousut ja ohuemman juoksutakkini. Vielä lämmin pipo ja kauluri ja thinsulatet, ja ihan mainiosti pärjäsin.

Tuuli navakasti. Valitsin kiertosuunnan sen suunnan mukaisesti, eli kiersin lenkin vastapäivään. Reitillä on kaksi aukeaa suoraa, joten tiedossa oli pienempi paha eli lyhyempi suora vastatuuleen. Kumpikin niistä on yli kilometrin mittainen.

Lunta oli tosiaan niin paljon, että olisin voinut kuvitella juoksevani valkoisella hiekkarannalla. Syke pomppasi heti kättelyssä korkealle, 150:n tuntumaan, ja pysyi siellä vaikka kuinka yritin hidastaa vauhtia. Liekö ollut pakkasen, tuulen ja alustan yhteisvaikutusta. Eipä sitten auttanut muu kuin antaa mennä, meno muuttuisi helpommaksi heti puolivälin jälkeen.

Näin tosiaan luulin. Lunta tuli koko ajan lisää, eli juoksu oli jatkuvaa pomppimista ja harppomista. Kevyttähän se oli, mutta myös kumma kyllä liukasta. Lipsuminen kävi ennen pitkää hermoille ja Tapanilan rauhallisilla seuduilla juoksinkin kylmän rauhallisesti ajotiellä.

Koska alusta oli niin sietämätön, päätin viimeisessä pitkässä ylämäessä kokeilla kävelyn vaikutusta ensinnäkin aikaan ja toisekseen jaksamiseen. Kävelin ehkä 200 metriä. Syke ei juuri laskenut siinä rämpiessä ja tuntui, että kävely jotenkin kiihdytti maitohappojen kasaantumista! Jalat tuntuivat hetken kävelyn jälkeen tosi jäykiltä ja lihakset uupuneilta. En tiedä voiko näin käydä. Juoksin taas viimeiset parisataa metriä ja siinä tunne kyllä sitten helpotti.

Kotiin tultua pää oli lievästi sanoen jäässä, muttei sentään jäätynyt. Pakkastuulen raastamin silmin yritin sitten räpälätä sykemittaria ja onnistuin saman tien kadottamaan lenkin tiedot. No, parempi ehkä niin. Keittiön kellon mukaan aikaa kului noin 1 h 35 min. Keskisyke on saattanut olla 150:n luokkaa.

 

Lauantaiaamu oli aurinkoinen ja kaunis kuin enkeli. Pakkasta oli kuitenkin lähes 20 astetta. Odottelin yhteentoista asti ja siihen mennessä lämpötila oli noussut - 17:ään ja näytti lauhtuvan vielä. Lisäksi kaikki kadut oli ehditty aurata. Eli pitkälle lenkille mars.

Olin valmistautunut tähän lenkkiin jo pari päivää. Perjantai-illan lenkki oli osa valmistautumista, mutta sen oli tarkoitus olla huomattavasti kevyempi ja lyhytkestoisempi harjoitus. Jätin jo torstaina pois ruokavaliosta kaikki leseet sun muut runsaasti kuitua sisältävät ruoka-aineet. Perjantai-illan lenkin jälkeen popsin kasan nuudeleita ja illan mittaan napostelin pähkinöitä ja join runsaasti vettä ja vichyä. Lauantaiaamuna rouskuttelin vielä perunalastuja ja join lisää vettä. Urheilujuomiin en nyt koskenut. Yhtä uutuutta uskalsin kokeilla, eli hörppäsin pienen kupillisen kahvia vähän ennen lähtöä. Kasvojen iholle olin perjantai-iltana levittänyt paksuja kerroksia Novalan-perusvoidetta. Se suojaa kasvojen ihoa jos saa imeytyä rauhassa. Juuri ennen lenkkiä sitä ei kannata käyttää. 

Vaatetus oli sama kuin perjantai-iltana, ja se oli riittävä. Tuulisimmilla osuuksilla nostin kaulurin kasvojen suojaksi.

Eli tarkoituksena oli juosta 25 km, ja pakkassään takia päätin juosta T1:n kahteen kertaan, enkä yhtä pitkää rupeamaa. Ensimmäinen kierros meni aivan leikiten. Tiet oli aurattu ja osin hiekoitettukin. Tapanilassa joidenkin talojen kohdalla lumi oli luotu nerokkaasti jalkakäytävälle ajotieltä, joten siirryin taas pokkana ajotielle. Juoksin kierroksen myötäpäivään. Ehkä ensimmäisen puolituntisen aikana perjantai-illan lenkki vielä tuntui jaloissa, mutta sitten helpotti. Tuuli tuntui tosi purevalta ja nosti taas sykettä, mutta kuten edellisillä kerroilla, puolenvälin jälkeen pääsin myötätuuleen. Aikaa kulutin ensimmäiseen kierrokseen 1.33, kävelin taas sen viimeisen ylämäen. 

Ennen toista kierrosta pistäydyin kotona. Join hiukan vettä ja söin muutaman perunalastun. Olo tuntui ihan hyvältä ja vahvalta, joten vaihdoin vain kuivan pipon ja kaulurin, oioin hiukan koipiani  ja lähdin taas matkaan. Taukoon meni ehkä 6 - 7 minuuttia. Toisen kierroksen juoksin vastapäivään ihan vaihtelun vuoksi. Tiedossa oli vastatuulta joka tapauksessa, ja minusta tuntui että tahdon lopettaa lenkin myötätuulessa. Päätös osoittautui sittemmin oikeaksi, nimittäin kotimittari näytti taas -19:ää heti lenkin jälkeen.

Meno tuntui kaikesta huolimatta helpolta ja mukavalta loppuun asti. Ensi viikonloppua ajatellen olisin hyvin jaksanut vielä kolmannen kierroksen yhteen menoon siitäkin huolimatta että syke karkaili. Neljäs olisi saattanut tehdä tiukkaa. Onneksi kotirataultrassa on runsaasti suoritusaikaa. Ja säänkin odotetaan lauhtuvan heti alkuviikosta.

Viikon kilsat: n. 61,6

 

21.1.2006

exe.time: 3.08/25 km

ave: 145

kcal/fat: 1361/40