Tahmeata menoa. Neljän päivän tauko on juuri pahimman mittainen. Viikko on tarpeeksi pitkä aika jotta jokin tietty vaihe ylittyy ja homma alkaa ikään kuin alusta. Neljän päivän tauon jälkeen olo on kuin neljän tunnin yöunien jälkeen: jäykkä, turvonnut, nihkeä ja kärttyisä.

Maanantai olisi ollut vauhtipäivä, mutta jälleen kerran huonojen unien ja työpäivän jälkeen olo oli jo valmiiksi niin tärisevä, että oli tyydyttävä vähempään. Läksin rauhallisesti liikkeelle T1:lle vastapäivään. Kiihdyttäisin vauhtia vain jos siltä tuntuisi. Sykemittarin jätin taas kotiin. Alan päästä toden teolla tähän freestylen makuun.

Oli vaikeata löytää rentoa askelta. Yritin rauhoittaa mielen, hölskyttelin hartioita ja otin lyhyttä ja kevyttä askelta. Groove soi korvissa, annoin ajatusten heittäytyä musiikin vietäviksi. Pikku hiljaa mieliala koheni, keho vertyi ja huomasin runsaat puoli tuntia hölkättyäni että vauhti alkoi taas löytyä. Siitä sitten lisäsin askeltiheyttä vähän kerrassaan, ja lenkin lopussa olo oli niin menevä että olin vähällä lähteä toiselle kierrokselle. Mutta onneksi järki sanoi seis nyt, ja eipä ahnehdita. Hyvään fiilikseen on hyvä lopettaa huono fiilis. Keskiviikkona juostaan taas.

Kotona käytin yli jääneitä energioita tehokkaaseen venyttelyyn sekä vatsalihasjumppaan.

27.3.2006

exe.time: 1.27/T1