Perjantai-iltana ilma oli mitä parhain lenkkeilyn kannalta. Olin ensin kaavaillut vähän lyhyempää, eräänlaista lämmittelyhölskyttelyä lauantaita varten, mutta kun säästä ei koskaan tiedä, pistelin saman tien 18 kilometriä. Uudet Nimbukset, jotka ovat kai noista edellisistä seuraavaa sukupolvea (VII), toimivat loistavasti. Ihan kuin vanhat hyvät lenkkikengät.

Päivän ostosreissu oli päättynyt kiinalaisen ruoan mättämiseen, joten vaihdoin kamppeet vasta kuuden aikoihin. Vielä silloin tuntui maha aika täydeltä. Siispä hidas startti oli tarpeen. Hölköttelin kaikessa rauhassa Paloheinään ja tunnustelin uusien kenkien ominaisuuksia. Niissä on ehkä hivenen maltillisempi vaimennus päkiän kohdalla kuin edellisissä oli uutena. Tämä pari on myös puolta numeroa isompaa kokoa, jotta saan nuo metriheikit akkavarpaani mahtumaan mukaan.

Paloheinässä ryhdyin taas kerran kiertämään Masokistin reittiä. Edellisestä kerrasta ei ole kulunut paljon aikaa, mutta on se vaan ihme miten nopeasti, tehokkaasti ja armottomasti kesä voittaa kevään. Metsässä oli jo paljon aluskasvillisuutta ja puut olivat tuuheita. Oli oikein rauhoittavaa juoksennella siellä vihreän hämyisässä illassa.

Kiersin radan viisi kertaa ja läksin kotiin. Olihan sitä siinä.

26.5.2006

exe. time 2.06/n. 18 km

Perjantai-illan metsäfiilistelyt olivat rauhallisesta vauhdista huolimatta käyneet jalkojen päälle, vai liekö uusilla kengillä sittenkin ollut osuutta. Päädyin ennalta suunnittelemani kolmikymppisen sijasta vanhaan tuttuun kaupunkikierrokseen.

Yhdeksältä ylös, vähän kauraryynejä ja jugurttia ja monta lasillista vettä kitusiin ja kamppeet päälle. Olin valmis lähtöön. Viritin vielä radion Grooven taajuudelle, Jazzaamiaista oli vielä pari tuntia jäljellä.

Sää oli lähtiessäni pilvinen ja viileän tuntuinen, mutta pian aurinko tuli esiin. Liian kuuma ei silti tullut, tuuli oli melko viileä. En ottanut uhkarohkeasti vesipulloja mukaan.

Hyvin lenkki sujui alusta asti. Ensimmäisten kilometrien ajan jalat tuntuivat jähmeiltä, mutta pian ne tottuivat menoon. Koska lenkki jäisi lyhyemmäksi kuin olin aikonut, ajattelin yrittää pudottaa muutaman minuutin loppuajasta. Tätä lenkkiähän olen yleensä taivaltanut reilusti yli kolme tuntia, pisimmillään muistaakseni jotain 3.10. Ajattelin että jos pääsisin siihen tasan kolmeen.

Kaikki sujui kuten suunniteltu. Olin väliaikapisteessäni Kaivopuiston rannassa ajassa 1.25, eli pari minuuttia aikaisemmin kuin yleensä. Pidin saman vauhdin, ja ajattelin että kävisi niin kuin usein käy, eli ihan huomaamattani hitaasti kiristäisin tahtia. Näin kävikin. Olin Pasilassa viisi minuuttia etuajassa. Mutta siellä olivat vastassa ne mäet! On ihmeellistä miten huonot kokemukset saattavat vaikuttaa: tunsin suorastaan pelkoa noita mäkiä kohtaan edellisen kokemukseni perusteella. Viimeksi tarvoin niitä ylös umpiuupuneena ja nestehukan syödessä loppujakin voimia kropastani. Nyt kuitenkin kävin uusin voimin niitä vastaan, yritin olla ajattelematta liikaa ja loppujen lopuksi selvitin ne aika jouhevasti.

Pasilan jälkeen oli enää jäljellä Käpylän tutut ja loivat tiet, ja aika mukavassa ajassa 2.55 olin sitten kotipihalla. Janotti aivan kauheasti. Kyllä ne vesipullot on nähtävästi syytä pitää mukana viileälläkin kelillä tämän mittaisilla lenkeillä.

27.5.2006

exe.time: 2.55/n. 25 km