Sade alkoi sopivasti lähtöhetken koittaessa. Mutta päätetty oli, että tänään pakkolepo loppuu, joten painoin lippiksen päähäni ja lähdin matkaan.

Päivän kengiksi valitsin Nimbukset, koska tarkoitus oli pitää vauhti kevyenä. Nimbuksilla ei pääse kovaa, ei tosiaankaan. Oli varsin helppoa pitää syke 140:n alapuolella.

Tosiaan, otin sykemittarin taas käyttöön syksyksi. Tarkoituksena on todellakin pitää tehot alhaalla vuodenvaihteeseen asti ja rakentaa peruskestävyyttä kevään monipuolisempia treenejä varten pitkien ja ultrarauhallisten lenkkien avulla. Kerran viikossa saatan huitaista jonkun vauhdikkaamman kiepin, lähinnä vauhtileikittelymielessä.

Vartin juostuani oikea pohje rupesi kiukuttelemaan. Jossain syvällä pohkeen sisällä vihloi ikävästi, ei koko aikaa, mutta sen verran että häiritsi. Jatkoin kuitenkin juoksua hyvin hidasta vauhtia, jotenkin minusta tuntui että sillä se lähtisi millä olisi hankittukin. Lokamaratonillahan viimeksi tuon pohkeen kipeytin, enkä ole sen jälkeen juossut.

Tasainen juoksurytmi teki tehtävänsä ja Paloheinään päästyäni tunne jalassa oli lähes normaali. Kiersin yhden MasU:n ja lähdin paluumatkalle. Juoksu tuntui koko ajan paremmalta, ja 4/5-matkassa lisäsin hiukan vauhtia. Annoin sykkeen nousta, en katsonut mittariakaan. Viimeisen ylämäen ja parinsadan metrin tasaisen jälkeen mittari näytti 154:ää.

Käytin aikaa n. 11 km:n lenkkiin tunnin ja 22 minuuttia, ja keskisykkeen mittari näytti olleen 141. Hyvä aloitus, luulisin. Torstaina Malmille?