Tekojäärata on avattu yleisölle jo viime viikolla, mutta vasta eilen saimme poikien kanssa kaiken sopimaan niin että ehdimme yhdessä luistelemaan.

Aamulla työmatkalla metroon laskeutuessani muljautin kipeän jalkani niin että pystyin hädin tuskin kävelemään töihin asti. Tuntui kuin polven sisäsyrjästä olisi työnnetty jotain terävää polven sisään, ja nivel meni ajoittain oudosti "lukkoon". Päivän aikana tilanne korjaantui kuin itsestään, joten uskalsin lähteä kokeilemaan luistelemista.

Kävely kentälle oli samanlaista rahjustamista kuin työmatka. Kuitenkin pistin kokeeksi luistimet jalkaan ja menin jäälle. Luistelu sujuikin yllättäen ihan hyvin. Tunnin verran kiisin jäätä pitkin, niin tehokkaasti, että tämän kirjoituksenkin sijoitin vauhdikkaan liikuttelun kategoriaan. Vasta ihan viimeisinä hetkinä ennen yleisöluisteluvuoron loppumista tunsin oikean jalan selvästi rasittuvan. Polvi oli täysin oireeton.

Pistäydyimme vielä kannattamassa jääradan kahvilaa, ostin lapsille kokikset ja itselleni kevytlimun, joka maistui niin pahalta etten voinut juoda sitä. Minkähän takia keinomakeutetut juomat maistuvat niin ällöttävän makeilta?

Kotimatka oli sitten taas yhtä nilkutusta ja äänetöntä kiroilua. Lapset katselivat menoani päätään pudistellen, ja esikoinen totesikin: "Lopeta nyt jo se juokseminen vähäksi aikaa ja hanki joku muu harrastus."

Miten se menikään.... lasten ja imeväisten suusta.....

Ehkä kuitenkin ensin konsultoin vaikka urheilulääkäriä jos sellaisen onnistun löytämään.