Vesi ei noussut liian korkealle Pohjoisrannassa, ei läheskään. Sen sijaan Hakaniemen ja Kruunuhaan seudulla vallitsi kirkas ja aurinkoinen pakkassää, eli kerrassaan loistava keli maratonin mittaiselle lenkille.

Jalkoja säästääkseni lähdin matkaan ilman aikatavoitetta. Tai no alle kuudessa tunnissa toivoin matkasta suoriutuvani, sopivan mittaisin tankkaus- ynnä huoltotauoin. Sain samanvauhtisen juoksukaverinkin, suuret kiitokset ja lämmin halaus sinulle R jälleen kerran!

Startti oli kello 12. Paikalle kerääntyi varsin mukavan kokoinen joukko juoksijoita, osa oli seuratovereita tai muuten vain ennestään tuttuja. Matkoina oli maratonin lisäksi puolikas sekä kymppi. Osa kisaajista oli lähtenyt omalle taipaleelleen jo tuntia aiemmin. Siihen ryhmään siirtymistä lienee minunkin hitaana juoksijana syytä harkita. Jospa vain oppisin heräämään aikaisin lauantaiaamuisin.

Pakkasta oli nelisen astetta, joten vaatetuksen kanssa piti olla tarkkana. Pukeuduin pitkään kerrastoon, jonka päälle vedin windstopper-trikoot ja poolon sekä kirkkaankeltaisen Brooksin juoksutakin, josta olisi iloa hämärän tultua. Päähän lämmin pipo ja käsien suojaksi sormikkaat. Jalkaan otin Cumulukset, jotka olisin taas kerran valmis äänestämään maailmankaikkeuden parhaiksi juoksukengiksi.

Tuuli oli varsin heikkoa, mutta pakkanen hiukan voimisti sen vaikutusta. Olin sivellyt kasvojeni iholle runsaasti Novalania jo edellisenä iltana, jotta voide ehti imeytyä hyvin. Hyvin tepsi tuo temppu eilistä viimaa vastaan. Pientä punoitusta lukuunottamatta iholleni ei jäänyt mitään jälkiä.

Täysmaraton alkoi nollakierroksella, joka on noin puolet lyhyempi kuin muut 9 kierrosta. Reitti kulkee Merihaasta Uspenskille Pohjoisrantaa pitkin. Paluumatkalla poiketaan Tervasaaressa. Alustana on enimmäkseen asfalttia, osa Pohjoisrannan kävelytiestä on laatoitettu betonisilla katukivillä. Tiellä oli runsaasti hiekoitushiekkaa, joka rupesi etenkin loppumatkasta tuntumaan ikävästi tossunpohjien läpi.

Alkuun tunsin hikoilevani voimakkaasti, sykkeeni oli nopea ja pelkäsinkin että oli pukenut liikaa vaatetta. Kyse oli ilmeisesti vain tankkausähkystä, noin tunnin juoksemisen jälkeen oloni helpottui ja tasottui, ja olin hyvin tyytyväinen että olin päätynyt pukeutumaan lämpimästi.

Pidimme juoksukaverin kanssa rauhallista vauhtia ja kävelimme Hakaniemen sillan ylämäet. Tällä reitillähän on helppoa pitää kävelytauot säännöllisinä. Kävelyn ideana on jalkojen säästämisen lisäksi totuttautua lähtemään uudelleen juoksuun. Pitkillä ultrilla kävelytauot ovat ainakin minulle aivan välttämättömiä, ja on aivan oma taitonsa saada itsensä piiskatuksi taas juoksuun kävelytauon jälkeen. Sitä pitää erikseen hiukan harjoitella. Tankkaustauoilta liikkeelle lähtö voi olla yhtä vaikeata. Syömiset ja juomiset on siksi syytä opetella hoitamaan vitkastelematta. Liian pitkä pysähdys voi olla turmiollinen paitsi väsyneille jaloille myös uupuneelle psyykelle.

Hölköttelimme hiljakseen rupatellen kierrokset läpi. Oli taivaallista olla pitkään auringonvalossa. Jalka kesti juoksun erinomaisesti, kahdella viimeisellä kierroksella pohje muistutti olemassaolostaan lähinnä alamäissä, mutta muutoin suoritus oli kivuton. Vauhtimme oli ilmeisesti täsmälleen sopiva ylipitkälle lenkille.

Maaliin tulimme reippaasti yli viisi tuntia startin jälkeen. Oli jo aivan pimeätä. Jalkani tuntuivat väsyneiltä mutteivät mitenkään hapottuneilta. Valelin niitä pitkään kylmällä vedellä ennen saunaan menoa. Kun pakkasin varusteeni ja lähdin kohti kotia, kävely sujui aivan jo normaalisti.

Illan vietin naapurin rouvan yllätyssynttäreillä ja jaksoin mainiosti juhlia suhteellisen myöhään. Tarjolla oli hyvää ja ravitsevaa ruokaa, erilaisia kiusauksia, juustoja ja tietenkin kakkua, joita hotkin estoitta mahani täyteen. Taisin nauttia myös muutaman lasillisen boolia siinä sivussa.

Tänään jalkani ovat olleet aamusta lähtien hitusen rasittuneen oloiset mutta mitään kipuja tai vammoja ei ole ilmaantunut. Ilmeisesti maitohapotkin paloivat jo juoksun aikana pois, mikäli niitä ehti kovin paljon siinä vauhdissa edes siunaantua. Teimme perheen kanssa iltapäivällä pienen kävelylenkin lumipyryssä. Sen jälkeen jalat tuntuivat jo normaaleilta. Myöhemmin illalla venyttelen vielä perusteellisesti. Aika vähin vaurioin selvisin vuoden ensimmäisestä maratonista. Jos hyvin käy, kolmen viikon kuluttua juoksen toisen. Niin, ja onhan ensi sunnuntaina tiedossa vielä vähän pidempi taival...