Eilisilta meni lepäillessä, tai poljin minä kuntopyörää kolmisen varttia. Pienellä vastuksella ja rauhallista noin kolmenkympin tuntivauhtia pyörän mittarin mukaan.

Tänään olikin sitten jo juoksuhaluja. Pakkanen ehti kiristyä iltaseitsemään mennessä noin 18 asteeseen, mutta puin pitkän kerraston päälle mikrofleecekerraston ja päällimmäiseksi tuulenpitävät housut ja takin sekä kiedoin pääni ympäri huppumyssyn ynnä villapipon ja otin käsineiksi lämpimät tumput. Niillä pärjäsin. Niken juoksusukat (joita sain muuten joululahjaksi peräti kolme paria!) olisivat riittäneet yksinäänkin jalkoja lämmittämään, kuten kävi ilmi. Siinä on muuten loistavat sukat. Niillä olen juossut kaiken maailman matkat ja reissut, eikä ikinä ole tullut hankautumia. Lämmittävät ja hengittävät. Istuvat kuin.... noh, sukat.

Kiersin ensin helmikuun kotirataultralle kaavailtua kilometrin lenkkiä kolme kertaa. Siitä juoksusta lisää vasta myöhemmin. Panin nyt merkille, että alusta on kovin jäinen ja muhkurainen mutta hyvin hiekoitettu. Liukastumisen vaaraa ei ollut. Muhkurat  tuntuivat ikävästi tossunpohjien läpi tai sitten jalkapohjani ovat tavallista aremmat viime viikonlopun jäljiltä. Kylmä ilma tuntui aluksi ilkeältä keuhkoputkissa, mutta kymmenen minuutin hölköttelyn jälkeen helpotti.

Jatkoin vielä lenkkiä tämän tutkimusretken jälkeen siten, että juoksin Maunulaan päin jonkin matkaa ja sitten pienen mutkan kautta takaisin kotiin. Pysäytin kotipihalla kellon ja huomasin olleeni liikkeellä viitisenkymmentä minuuttia.

Huomenna taas ohjelmassa kuntopyöräilyä ja jumppailua pallon kera. Torstaina vähän tämänpäiväistä pidempi lenkki jos sää suinkin sallii.