Työpäivä venähti sen verran yli virallisen työajan päättymisen, etten viitsinyt lähteä juoksemaan pidempää ja antoisampaa reittiä vaan valitsin ns. suorimman tien. Kurvasin siis Mechelininkadulle tarkoituksenani juosta reipas lenkki.

Aloitin rauhallisesti, eli kävelin ensimmäiset parisataa metriä. Tiesin joutuvani kuitenkin Mechelininkadulla heti ensimmäiseksi pysähtymään liikennevaloihin. Kun valot vaihtuivat, lähdin juoksemaan.

Olen viime päivinä taas ottanut allergialääkettä. Ilmassa taitaa olla taas jotain uutta pöllytystä, koska nenäni on ollut tukkoinen ja kurkussa kirveltänyt. Lääke onkin tepsinyt hyvin. Hengästyin pian juostessa, mutta se johtui tällä kertaa vauhdista eikä tukkoisuudesta. Ja pian kroppakin tottui tilanteeseen.

Hölköttelin menevää, mutta edelleen helpolta tuntuvaa vauhtia Jäähallin ohitse Pasilaan, sieltä Hartwall-areenan ohitse Käpylään ja kotiin. Minulla oli reppu selässäni mutta mukana vain muutama välttämätön pikkukapine. Työvaatteet jätin töihin matkaa painamasta. Kellonkin olin jättänyt jo aamulla kotiin, turha vempele se näyttää olevan.

Olin katsonut kelloa lähtiessäni, joten kotona oli helppoa todeta, että taitoin matkan melko tarkkaan tunnissa. Mittasin sen vielä ulkoilukartan avulla, ja sain tulokseksi parikymmentä metriä vaille kymmenen kilometriä. Oikein hyvä vk-lenkki toisin sanoen (vähän nopeampaa voisi toki myös juosta, ehkä sitten ensi kerralla).