Lauantaina oli siivouspäivä. Muu perhe lähti kesäretkelle ja minä jäin kotiin putsaamaan paikkoja, imuroimaan ja luuttuamaan. Pidän siivoamisesta vain jos saan kunnon inspiraation ja jos saan tehdä työt rauhassa. Nyt inspiraatiota tuottivat valtavat pölypallot, ja lisäksi käänsin kotiradion Grooven taajuudelle ja väänsin nupin kaakkoon. Hyvinhän Groove tahditti pölyjen pyyhkimistä. Päivä sujui oikein rattoisasti ja valmista tuli. Lämmintä piisasi, aurinko paahtoi taivaalla, mittari näytti hellelukemia ja hiki kirposi otsalleni kun heilutin moppia pitkin lattioita. Mukavaa sinänsä, kun on risteilykin tulossa, mutta saisi kyllä loppua ennen ensi lauantaita jos minulta kysytään...

Illaksi olin sopinut menoa, mutta siivoustöiden lopettamisen jälkeen jäi puolitoista tuntia luppoaikaa. Päätin käyttää sen sauvakävelyyn. Vaihdoin pikapikaa vaatteet mutta jouduin etsiskelemään kävelysauvojani niin pitkään (arkistointinero kun olen), että kävelyyn jäi vain tunti. Mihinköhän ihmisen pitäisi kävelysauvansa sijoittaa jotta ne löytyisivät aina kun tarvitaan? Jos niitä pitää eteisessä, ne ovat kaikkien tiellä. Jos ne taas vie vaatekaappiin, ne unohtuvat sinne. Ehkä olisi paras pultata kävelysauvat keskelle olohuoneen seinää.

Olin mielestäni kestänyt hellettä jo tarpeeksi yhden päivän osalle, joten suuntasin lähimetsän varjoihin. Kiersin metsälenkin kolmeen kertaan, olin lähdössä neljännelle kierrokselle kun totesin että aika ei riittäisikään. Vielä oli ehdittävä käymään suihkussa jne jne ennen illan rientoa. Kävely oli oikein piristävää kaikin puolin. Sauvakävely tuntuu lempeästi koko vartalossa, kunhan vain tekniikka on jotenkuten kohdallaan. Havahduin taas kerran huomaamaan, kuinka erilaista kävely on juoksuun verrattuna, aivan eri lihakset ovat käytössä. Rasituksen tasoa voi säädellä vaihtelemalla maastoja. Jospas tulevana syksynä vihdoin saisin aikaiseksi lisätä viikko-ohjelmaan edes yhden sauvakävelyrupeaman.