On jo myöhä, joten lyhyt raportti illan ihmiskokeesta. Kokeilun kohteena oli sekä kävelyssä että juoksussa tarvittavien lihasten pitkäkestoinen ja tehokas käyttö saman harjoituksen aikana.

Aloitin illan treenit.... tai yritin aloittaa illan treenit kuuden tienoilla pukeutumalla huolellisesti treenin luonteen vaatimalla tavalla, mutta sitten puhelin alkoi soida ja lopulta pääsin lähtemään matkaan vasta seitsemän aikoihin. Suuntasin kävelysauvoineni kohti T0:n jaloja kaarteita.

Sauvakävely tuntui oikein mukavalta pitkästä aikaa. Alkukilometreillä oli havaittavissa tiettyä tottumattomuutta ja jouduin etsimään sopivan mittaista askelta ja keskittymään sauvoilla lykkimiseen. Rupesihan työ siitä sujumaan, mutta noin puolessa matkassa oikea kyynärpääni kipeytyi - se hiirikyynärpää. Jatkoin kävelyä mutta voimakkaan lykkimisen sain unohtaa. Hieman myös alkoi jaloissa tuntua uutuuden jäykkyyttä. On se vain merkillistä miten eri lihaksilla kävely ja juoksu hoituvat. Pohkeissa ja lantiossa jumitti, mutta siitä vaivasta pääsin yksinkertaisesti pidentämällä askelta.

Ensimmäinen kierros T0:aa hoitui jossain ajassa, en tiedä varmasti mutta arvelisin, että vajaat tunti ja kolme varttia siinä vierähti. Pidin pari kohtalaisen pitkää venyttelytaukoa. Toiselle kierrokselle lähdin sen enempiä aikailematta. Pieni palauttava tauko olisi ollut paikallaan, kuten sain pian huomata.

Ensimmäiset kilometrit juoksua sauvakävelyn jälkeen olivat aivan älyttömän vaikeat! Ihan kuin olisin kokonaan unohtanut miten juostaan. Toisen kierroksen menin myötäpäivään välttääkseni alun pitkän alamäen, mutta ei pinnanmuodoilla todellakaan ollut merkitystä kun en tahtonut saada juoksua sujumaan edes tasaisella maalla. Melkeinpä nauroin mielipuolisesti ääneen siinä koikkelehtiessani. Vähitellen kuitenkin jalat taas tajusivat mitä oli tekeillä. Jouduin siitä huolimatta pitämään joitakin kävelytaukoja, joten toiseen kierrokseen kului aikaa noin tunti ja vartti.

No, tulipa tehtyä kolmisen tuntia ihan kivaa liikuntaa raikkaassa ja kirkkaassa nollakelissä.