Tammikuun viimeinen lenkki. Sää oli mitä parhain, pikkupakkanen eikä kovaa tuulta. Lähdin matkaan varsin pian töistä tultuani, koska lasten ruokailut oli jo hoidettu pizzan muodossa. A-miehelle ja minulle oli broilerisalaattiainekset valmiina.

Lähdin hölköttelemään hissukseen kohti Malmin lentokenttää tarkoituksenani jatkaa siitä vähitellen kiihtyvää vauhtia T2:n reittiä pitkin takaisin kotiin. Tätä lenkkiä olen viime aikoina kiertänyt silloin tällöin, pituutta sillä on noin 15,5 kilometriä.

Menin tuntuman mukaan siten, etten juuri hengästynyt, aina Vanhan Tuusulantien mutkaan asti. Sykettä tarkkailin sen verran, etten antanut sen nousta yli 140:n (joitakin ylämäkiä lukuunottamatta). Tuosta kohdasta on vajaan puolen tunnin matka kotiin. Rupesin pikku hiljaa tiivistämään askelta niin että syke kohosi. Viimeisen kilometrin, johon sisältyy pitkähkö loiva ylämäki,  juoksin ns. hippulat vinkuen, jolloin syke käväisi 160:n yläpuolella. Parisataa metriä ennen kotia hidastin ja jäähdyttelin loppumatkan kotiovelle asti. Aikaa oli kulunut 1.44, ja sykkeet olivat mittarin mukaan 136/161.

Kiva olo jää aina näistä kiihtyvävauhtisista. Ainoa harmi oli reissussa se, että ilmeisesti pohkeideni alaosat ovat ruvenneet ottamaan itseensä sauvakävelystä. Pääsin lenkin jälkeen saunaan ja annoin pohkeille hieman kylmä-kuuma -käsittelyä. Hieroin niitä vielä myöhemmin illalla vauvaöljyn avulla. Tänään ovat vaikuttaneet normaaleilta. Hyvä, koska huomenna on tiedossa taas Hassen maratooni, ja varsin haastavissa olosuhteissa, joten voimia tarvitaan. Tänään pääasiassa lepäilen ja tankkailen, jollen sitten innostu jotain pikkuruista lenkuraa jolkottelemaan.