Viikonloppu sujui haavoja parannellen ja muiden juoksuja jännittäen. Lauantaina olikin mitä upein sää, sunnuntai sen sijaan palautti ankeudellaan ajatukset maan pinnalle. Hienosti kuitenkin suorittivat juoksutoverit urakoitaan, onnittelut kaikille, ja erityisesti Pepille!

Aamulenkki töihin sujui vaikeuksitta. Lähdin liikkeelle kävellen ja kuulostellen. Polvi oli kivuton, joten kiihdytin hölkkään. Yritin juosta mahdollisimman rennosti ja rauhallisin mielin. Menoa rytmitti mukavasti Bob Marleyn musisointi. Hankin hiljattain itselleni kolme siivullista hänen tuotantoaan lenkkimusaksi.

Tuo reilun viikon takainen tapaus on mitä ilmeisimmin jättänyt pienen haavan sieluun -  ylitin jalkakäytävien reunat äärimmäisen huolellisesti ja varovasti. Lisäksi oli koko ajan tarkkaan katsottava mihin astun. Saa nähdä tuleeko kaavailemistani rennoista ja vauhdikkaista pururatalenkeistä yhtään mitään....

Kipuja ei ilmaantunut lenkin aikana eikä lenkin jälkeen. Aavistuksen verran nuo haavat kirvelivät, mutta ne ovat umpeutuneet eivätkä näyttäneet kärsineen enemmälti. Ehkä kaikki ihoalueet eivät vain ole entisillä paikoillaan.

Lisäys: paluumatka töistä Kaivopuiston kautta onnistui niinikään vaikeuksitta. Ylitin tien oikein tarkoituksella samasta kohtaa kuin viimeksi, enkä kaatunut. Paha enne lienee nyt voitettu. Päivän kilsat lähestyvät 25:ttä, mutta ei se mitään.