Viikko rapakon takana on antoisa, mutta matkanteko sinne ja takaisin on turhan raskasta. Lentomatkat aikaeroineen syövät osan viikon aikana latautuneista uusista voimista, niin että pieni palautus tuntuisi taas olevan tarpeen. Univelat kuitenkin onneksi korvautuvat omalla painollaan, ehkäpä tämä tästä vielä iloksi muuttuu. Virikkeitä ja elämyksiä kertyi varastoon kuitenkin enemmän kuin rasituksia.

Lyhyesti matkakuvauksena kerrottakoon, että tutustuminen Yhdysvaltojen eteläisimpään niemimaahan sujui suuremmitta kommelluksitta. Maisemat Keysin alueella olivat toinen toistaan upeampia, rannat valkoisia ja meri turkoosinsininen. Evergladesin rämealue oli huikaisevan kiehtova alligaattoreineen ja lukuisine lintulajeineen. Miami ja Fort Lauderdale lähialueineen olivat matkailijalle monipuolisempia kokemuksia kuin olin osannut kuvitella. Palaamme "rikospaikalle" ehdottomasti lähivuosina useaan kertaan, mikäli perheen mielialoja osasin oikein tulkita.

Liikunnallisesti loma sujui vähäeleisesti. Olin pakannut mukaan voimapyörän ja joogamaton. Vesijuoksuvyö unohtui lähtökiireessä, mikä oli suuri harmi. Atlantin aalloissa olisi ollut hienoa jolkotella, vesi oli nimittäin lomakohteemme leveysasteilla uima-allastasoa, ainakin lämpötilansa puolesta. Kemikaaleista en osaa sanoa. Suolaiselta se maistui. Tosin vesiurheilu ei joka päivä olisi onnistunut. Rantavahdin kopin kyljessä liehui milloin aallokosta, milloin haista tai muista ötököistä varoittava lippu. Muu liikunta oli satunnaista kävelyä, pisimmät, useamman tunnin mittaiset lenkit taittuivat osittain kyynärsauvojen turvin, kuten oli suositeltu. Mikäli nukkuminen lasketaan kuntoiluksi, voin kehua vetäisseeni joka yö vähintään kymmenen tunnin unoset.

Kotimaassa oli ahkeroitu viime viikonloppuna kotirataultrailun merkeissä. Onnittelut kaikille, erityisesti ensimmäiselle ultramatkalleen lähteneille, tuloksesta ja etenemistyylistä riippumatta!