Enempiä jatko-osia ei tämä otsikko enää saa, vaikka toiminta jatkuukin. Lupaan yrittää keksiä uusia.

Eilispäivä meni harakoille liikunnan suhteen. Olo oli outo heti aamusta lähtien, väsynyt ja voimaton. Raahauduin kuitenkin töihin, ja iltapäivällä näytti olevan tarpeen mitata kuumetta. Mittari näytti 37,5, joka ei ole paljon, mutta sen verran että se tuntui olossa. Kurkku oli karheana. Jalkoja ja käsivarsia särki ja lihakset olivat täysin jumissa. Yritin venytellä niitä päivän aikana, mutta mitään parannusta en saanut aikaiseksi.

Kotiin päästyäni en jaksanut tehdä mitään, vaan ilta kului sohvalla pötkötellessä. Mittasin vielä illan kuluessa kuumetta pari kertaa, ja tällä kertaa tulos oli vain hieman yli 35. Vaikutti siis siltä, että lämmönsäätely oli jotenkin pielessä. Mittariin luotan, vaihdoin siihen hiljattain uuden pariston ja mittaus tehdään korvasta, jonka kai pitäisi olla luotettava tapa. Nukkumaan mennessä olo oli edelleen lyijynraskas ja vuoron perään paleli ja hikoilutti. Päätä särki.

Aamulla, kohtuullisen hyvin nukutun yön jälkeen, päänsärky oli poissa. En kuitenkaan lähtenyt jalkaisin liikkeelle vaan turvauduin bussiin. Otin juoksukamppeet mukaan siltä varalta että päivän aikana tapahtuisi jotain käännettä. Venyttelin muutamia kertoja työpöydän ääressä jalkoja ja selkää. Kellon lähetessä kotiinlähtöä fiilikset olivat kuitenkin niin vertyneet, että päätin koettaa lenkkeilyä. Jos en jaksaisi juosta, niin kävelisin ainakin, edes lyhyen matkan.

Yllättäen juoksu lähti sujumaan ihan mukavasti. Kävelin toki ensimmäiset parisataa metriä, mutta sitten jalat lähtivät kuin itsekseen liikkeelle. Hölköttelin superhidasta mutta tasaista vauhtia hyvällä rytmillä melkein koko matkan Eläintarhan reittiä pitkin kotiin. Viimeiset puoli kilometriä kävelin tasoitellakseni oloa. Jouduin myös pysähtymään monta kertaa pitkäksi aikaa liikennevaloihin, mikä osaltaan helpotti menoa.

Viikonloppuna on monenlaista ohjelmaa. Yritän ulkoilla jonkun verran, mutta juoksut säästän ensi viikolle.