Eilinen salitreeni sujui pienestä lihasjäykkyydestä huolimatta aika hyvin. Oli pitkästä aikaa pystypainia. Aluksi kunnon lämmittelyt, voimatreeniä mm. treenikaverien reppuselässä kuljettamisen ja ns. kottikärrykävelyn muodossa. Sitten harjoiteltiin heittoja - eli heitettiin oikeasti. Minäkin lensin kaaressa muutaman kerran rotevan parini suopealla avustuksella. Eikä hänkään ihan molemmat jalat maassa tainnut kaiken aikaa olla. Harjoittelimme keltaisessa salissa, jonka matto on huomattavasti pehmeämpi kuin harmaan salin, eli uskalsin hyvinkin antautua paiskottavaksi.

Pystypainikisassa väki jaettiin yli ja alle 80-kiloisiin. Erät pyörivät niin, että kummassakin sarjassa aina kaksi paria otteli kerrallaan, ja voittaja jäi matolle ja otteli seuraavan jonossa olevan kanssa. Kolme ottelua voittanut sai viimeistään siirtyä jonon päähän. Muutoin pari vaihtui aina kun toiselta oli saatu jalat alta. On se jotenkin niin vaikeaa ja pelottavaa, mutta tavallaan ihan kivaakin, kun vaan lähtee leikkiin mukaan  avoimin mielin. Liian tosissaan ei noita harjoituksia taideta ottaa.

Lopuksi oli vielä potkuja. Harjoitus oli ylempivöisiä varten, moisia akrobaattitemppuja ei keltavöinen aloittelija ole tehnyt, mutta hauskaa niitä oli silti harjoitella. Pienestä piti alkaa, mutta ehkä joitakin opettajan tyytyväisiä nyökkäyksiä taisin ansaita yritelmilläni. Tahti oli viiden ryhmissä nopea, eli aikaa ei jahkailuun ollut.

Tänään on sitten juoksu- ja pyöräilypäivä. Viime viikoista oppineena yritän pitäytyä tuossa hienossa suunnitelmassani vähän tarkemmin. Eli salipäivinä ei juoksua! Aamulenkille tuli mittaa kaiketi pilkun vajaat 10 kilometriä ja meno tuntui pienen alkutahmeuden jälkeen ihan hyvältä.