Ajatuskin työpäivästä juhannusvapaiden jälkeen tuntui tympeältä, joten annoin itselleni sen armon, että kaiken lisäksi huonosti nukutun yön jälkeen hyppäsin polkupyörän selkään sen sijasta, että olisin hölkkäillyt maanantairuuhkassa töihin. Otin reppuun lenkkivaatteet siltä varalta, että päivän mittaan yhä aurinkoisemmaksi ja lämpimämmäksi muuttuva keli houkuttelisi juoksuhalut pintaan. Näin myös kävi. Juoksin ja kävelin iltapäiväruuhkassa rantareittiä pitkin kotiin. Kävelin ylämäkiä, paitsi Lautatarhantien pitkän mäen, jonka jaksoin hölkätä ongelmitta ylös asti jippiiiiii! ja heti perään Kustaa Vaasan kadun mäen.

Kokeilin kenkiini ns. lukkonauhoitusta, jonka tulisi estää kantapään liikkuminen kengän sisällä. Jalassani olivat Cumulukset, jotka ovat numeron verran turhan isot. Pidän tilavista juoksujalkineista, mutta uimaräpyläefektiä olen yrittänyt välttää. Lisäksi kantapäässä tuntuu olevan liikaa tilaa. Lukkonauhoitus varmaankin auttaa monilla, mutta purin mokoman virityksen jo parin kilsan jälkeen. Ei tepsinyt minulla, ikävä kyllä. Pujotin nauhat takaisin totutuille paikoilleen, yläosassa kaikkein uloimpiin ja ylimpiin reikiin, mikä parantaa kengän istuvuutta sen verran minkä sitä voi ylipäätään parantaa.

Tänään aamukuudelta on startannut eräs lähiaikojen mielenkiintoisimmista juoksuseikkailuista: Maria Tähkävuoren Nuorgam-Helsinki. Tarkoitus on juosta noin sadan kilometrin päiväetappeja, jolloin koko matka olisi taitettu parin viikon aikana. Onnea matkaan Marialle, toivottavasti kaikki käy kohdalleen!