Sen verran monta kiivasta reissua taitaa olla nyt takana, että erinäiset reissussa rähjääntymiset alkavat puskea pintaan. Niinhän nuo viisaatkin sanovat, että vasta muutaman päivän jälkeen, kun palautuminen on päässyt alkuun, ilmaantuvat mahdolliset lihasvaivat.

Eilen lähdin illan pimeydessä viipottamaan lähimetsän ulkoilutielle. Aikaa oli käytettävissä reilut puoli tuntia, eli hyvän saunalenkin verran. Olin syönyt liian tukevasti, joten yrittelin virittää kehoon sopivan kevyttä vauhtia. Siitä huolimatta säärissä tuntui sekä etu- että takaosassa rasituskivun tapaista, nilkat tuntuivat löysiltä ja ristiselässäkin vähän kirveli. Treeniputken verot on aina maksettava, tosin taidan silti olla onnekas, jos selviän näin vähällä.

Hölkkäsin kolme kierrosta mahdollisimman tasaista vauhtia, ja kuten näyttää olevan käytäntö rasitusoireiden kohdalla, tuntemukset jaloista katosivat matkan edetessä. Se ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki olisi taas kunnossa. Tänään vielä hölkkäilen töistä kotiin, mutta tulevan pitkän viikonlopun syyslomareissujen ja hääpäiväjuhlintojen tarjoama juoksutauko lienee ihan paikallaan.

Ensi viikolla vielä vähän verryttelyä  ja ehkä salilla mättöä. Lauantaina on sitten tiedossa taas pidempi reissu.