Maanantaiaamu alkoi ankeasti, kun hampaita pestessäni onnistuin jollain tunnistamattomalla tavalla niksauttamaan vasemman hartiani ja niskan siten, että päivän kuluessa kramppi levisi koko yläselkään. Otin ibuprofeenia ja yritin varovasti verrytellä, mutta jumi oli sitkeä.

Illan tullen palasin töistä ja olin niin nälkäinen, että hotkaisin pienen annoksen ruokaa. Sulattelin sitä hetken ja elättelin samalla toivoa selän vertymisestä. Noin seitsemän jälkeen vaihdoin kuitenkin juoksukamppeet ja lähdin rautakangen askelin hölköttelemään kohti Paloheinää.

Juostessa jäykkyys ei vaivannut juurikaan, henki kulki huomattavasti odotettua paremmin. Hieman vielä kurkunpäässä poltteli lenkin loppupuolella. Hölkkäilin rauhalliselta tuntuvaa mutta nähtävästi ihan mukavaa vauhtia Paloheinän majalle, kiersin yhden MasU:n ja hölkkäsin takaisin kotiin tunnissa ja vartissa. Lenkin jälkeen yläselkä oli vetreämpi, mutta tänä aamuna taas kipunoi. Illalla on vanhempainilta, mutta sen jälkeen yritän päästä vielä pienen kirmaisun kipaisemaan.