Feeniks-lintu yrittää kohota tuhkasta jälleen kerran.

Olo on ollut  korkeintaan epämääräinen, joten ainoa tapa testata koneen kunto oli tehdä pieni koeajo. Lauantaina juostiin Paloheinässä maratonia ja arvasin, että myös tuttuja juoksijoita olisi siellä mukana. Niinpä vedin aamupalan jälkeen tossut jalkaan ja lähdin kävelemään kohti Paloheinää. Arvelin ehtiväni paikalle sopivasti juuri siiheksi kun viimeiset kierrokset käynnistyisivät.

Puolimatkan jälkeen alkoi sataa tiuhaa tihkua, joka täpärästi kasteli takkini niin, että oli selvää, etten voisi pitkään seisoskella kääntöpaikalla. Olin nimittäine pukeutunut sen mukaisesti, että ottaisin kenties muutamia juoksuaskeliakin. Acolla oli onneksi varjo huoltopisteellä ja pääsin sen suojiin. Tuuli ei ollut navakka, mutta kosteista vaatteista se tuntui menevän laulaen läpi. Muutaman tutun juoksijan ehdin kannustaa kierroksilleen, ennen kuin vilunväreet alkoivat kulkea pitkin selkärankaa. Niinpä käännyin paluumatkalle, jonka hölkkäsin melkein kokonaan. Kosteassa säässä henki kulki ja meno oli kivutonta, kun vauhtikaan ei ollut päätähuimaava. 

Illalla kuuntelin kehon ääniä ja pientä vihlontaa tuntui kurkunpäässä, mutta muuten tuo reilun 9 kilometrin lenkki ei jättänyt merkittäviä jälkiä. Sunnuntaina teimme aurinkoisen isänpäiväkävelyn perheen kanssa. Päivä kului kaikin puolin tiukasti juhlatunnelmissa, joten kaavailemani saunalenkki ei toteutunut. Pakkasin sen vuoksi aamulla lenkkivaatteet mukaani ja suunnitelmissa on palata tänään töistä kotiin jalkaisin. Huomenna menen salille tarkastamaan, onko ranteessa enää yhtään ruutia.