Itsenäisyyspäivä hurahti omalla painollaan. Tiistaina ilmojen haltiat järjestivät kuolevaisille ohjelmaa illaksi ryöpyttämällä massoittain lisää lunta Etelä-Suomen ja erityisesti Helsingin päälle.  Salitreenin sijaan heiluttelin a-miehen kanssa lumikolaa ja -lapiota kotipihalla. Yli kahden tunnin hikisen urakoinnin (yksi glögitauko) jälkeen tuloksena oli ehkä viitisenkymmentä neliömetriä kulkukelpoista piha-aluetta. Suurimmat röykkiöt levitettiin vielä tasaiseksi kerrokseksi talon länsipäätyyn, josta kevään aurinko toivon mukaan viimeistään sulattaa ne. Viime talven käsittämättömät kasat hävisivät samoilta sijoilta näkyvistä todella nopeasti, kun lumi oli enimmäkseen kuivaa pakkaslunta eikä päässyt pakkautumaan. Yksi urakka tulee eteen todennäköisesti heti alkuvuodesta, nimittäin lumien poisto katolta. Sitä työtä tekemään tosin palkattaneen ammattilaiset. 

Keskiviikkoaamuna päätin uhmata pääväylillä kiitäviä lumenajotraktoreita, tiehöyliä ynnä muita kuorma-autoja ja lähdin jalkaisin töihin. Kuten odottaa saattaa, reitinvalinta oli vaikeata. Tein tietenkin väärät valinnat ja päädyin heilumaan erinäisissä risteyksissä liikennevalojen vaihtumista odotellen ja turhia tiedustelureissuja sinne tänne tehden. Jotkut osuudet oli käveltävä, kun lunta oli polviin saakka ja lumen alla lymysi peilikirkasta jäätä. Tunnin ja parinkymmenen minuutin tempoilun jälkeen vihdoin ehdin työpaikalle. Ilta kului esikoisen kanssa ostoksilla.

Tänään otin juoksukamppeet mukaan paluumatkaa varten. Saa nähdä, miten kauan matkaan menee. 

Lauantaina olisi PHM, mutta ilmeisesti en kykene osallistumaan tärkeän perhe-edustusvelvollisuuden takia. Tai jos sittenkin edes puolikas...