PEF-putkilosta on tullut uusi ystäväni, jota kutsun lempeästi vain Pefiksi. Aluksi kuljetin sitä mukanani myös työpäivien aikana siltä varalta, että päivän aikana syntyisi ylimääräistä puhallussarjaa vaativa tilanne. Seurantaohjeissa on nimittäin mainittu, että ylimääräisiä puhalluksia voi tehdä aina kun "astmasi oireilee". Ainoat tilanteet, jolloin ylimääräisiä mittauksia olisi nyt tullut mieleen tehdä, ovat sattuneet ns. bussiyskän aikana. Näitä tapauksia on ollut pian päättyvän seurantajakson aikana kaksi. Bussissa en kuitenkaan, ehkä ymmärrettävistä syistä, ole ryhtynyt tekemään mittauksia. 

Kotona Pef on sen sijaan ollut alati näkyvillä. On ollut hurjan vaikeata sovittaa puhallukset päivärutiineihin, enkä ole pysynyt ehdotetuissa kellonajoissa lainkaan. Ohje oli kuulunut puhaltaa heti kun aamulla herään ja uudestaan illansuussa. Vasta ensimmäisen viikon loppupuolella ymmärsin lukea seurantataulukon kääntöpuolelta, että toinen puhallus pitäisi tehdä "illalla, mieluiten klo 15 - 18". Ei 15 - 18 ole mikään ilta! Ainakaan minulle. Ilta alkaa n. klo 21 - 22, jolloin suurin osa noista iltamittauksista on siis tehty. Tärkeintä kuitenkin lienee, että jotain tuloksia on, joista on nähtävissä jotain vaihtelua.

Tämän toisen seurantaviikon aikana on ollut tehtävä päivittäin neljä puhallusta, kuten aiemmin kuvailin. Avaavan lääkeen sivuvaikutukset tuntuvat edelleen. Tulee hermostunut, tutiseva ja oudolla tavalla voimaton olo. Olen tyytynyt vain yhteen annokseen tuon ihmiskokeeni jälkeen. Hiuksenhienoa parantumista puhallusarvoihin ilmeni viikon 3 - 4 ensimmäisenä päivänä, mutta nyt lopun lähestyessä arvot tuntuvat tasaantuneen, eikä lääkkeenotolla ole ollut nähdäkseni mitään merkitystä. Hyvä asia kuitenkin kai on, että aamuarvot ovat parantuneet lähes ilta-arvojen tasolle, jotka silloin tällöin ovat yltäneet jopa ikäiseni ja kokoiseni henkilön keskivertotasolle. Liekö sitten avaavan lääkkeen ansiota. Jatkuva flunssainen ja nuhainen olo ovat myös helpottaneet. 

Kyse on kuitenkin - kuten sanottua - vain hiuksenhienoista eroista. Uskoisin, että tällainen vaihtelu on täysin normaalia, ja että kyse on myös yksilöllisistä eroista. Ymmärtääkseni arvot voivat vaihdella näitä minun poikkeamiani huomattavasti voimakkaammin ja silti olla normaaleja tuloksia. 

Eilen tunsin itseni niin rohkaistuneeksi ja henki tuntui kulkevan niin esteettömästi, että pakkasin aamulla lenkkikamppeet mukaan töihin. Päivä kului käynnistämäni operaatio "Pölysodan" parissa. Pölysota on lyhyesti ilmaistuna sarja toimenpiteitä, joilla yritämme ensinnäkin poistaa kaikki entisestä toimipaikasta kulkeutuneet hiukkaset, ja toiseksi saneerata sisustusta helppohoitoisemmaksi. Ohjeita saimme mm. työterveyshoitajalta ja olen myös etsinyt niitä omatoimisesti. Toimenpiteet ovat yksinkertaisia: siivousta, pesua ja huonekalujen sekä tekstiilien säätöä entistä pölyttömämpään suuntaan. Samoja toimenpiteitä olen tehnyt myös kotona. Pef lienee tarkin havaintojen tekijä sen suhteen, onko kaikesta vaivannäöstä olennaista hyötyä. 

Iltapäivällä kaipasin jo tyystin muunlaista ärsykettä, joten vedin tossut jalkaan ja lähdin rauhallisesti etenemään radanvartta pitkin kohti kotia. Aamun lumet olivat sulaneet ja aurinko paistoi. Tunnin ja kahdenkymmenen minuutin juoksu-kävelyn jälkeen saavuin kotiovelle. Meno tuntui juuri niin raskaalta, tukkoiselta, vaikealta ja fantastiselta kuin pitääkin pitkän tauon jälkeen.