Juhannuksen alusviikon työmatkajuoksut sujuivat oikein mukavasti. Laskeskelin, että olen kyennyt tekemään kesäkuun aikana jo yhden 70 kilometrin viikonkin. Kahden lenkin päiviä on mahtunut treeniaikatauluun jo monta - joko hölkäten tai hölkäten ja kävellen, mutta silti. Baanalla on vietetty kohtalaisen hyvin aikaa, olipa vauhti mikä tahansa.

Vauhtia on toisaalta tarpeen jo vähän saadakin koneeseen. Motivoidakseni itseni entistäkin hulppeampiin suorituksiin asetin itselleni tavoitteen: selviytyä elämäni viidennestä Masokistin Unelmasta elokuussa. On epävarmaa, saavutanko riittävän hyvän juoksukunnon. Siitä huolimatta (tai ehkä juuri sen tähden) tuumasin, että selkeä maalilinja on nyt oltava tähtäimessä. 

Tästä matka kuitenkin jatkuu, olipa tahti mikä tahansa. Odotan innolla, että pääsen taas mökkimaisemiin kipuamaan metsäisiä mäkireittejäni. Lisärasitusta nin ruumiillisessä kuin henkisessä mielessä noiden taivallusten aikana tuottanee erilaisten lentävien, ryömivien, pistävien ja pörisevien hyönteisten huitominen, mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa. Mutta siinä kunto kasvaa, jos missään. Ehkä kohtaan jokusen ketunkin.