Antibioottien varassa on nyt eletty kuutisen päivää. Pahimmat kolotukset hellittivät maanantain-tiistain aikana. Tähän tautiin on ainakin minun kohdallani sisältynyt vatsakipujen lisäksi kipakkaa selkä- ja lihaskipua ja -jäykkyyttä sekä ajoittain hyvin voimakasta päänsärkyä. Jälkimmäisimmällä saattaa olla tekemistä toisen antibiootin kanssa, ainakin paketin selosteen mukaan. Minulla on jostain syystä taipumus saada osakseni kaikki pahimmat tai erikoisimmat sivuvaikutukset, mitä lääkkeillä luvataan olevan. Tässä tapauksessa juuri päänsärkyä, huimausta ja lievästi sekavaa oloa. Kaikkia mahdollisia harmeja en viitsi edes ruveta luettelemaan.

Mikä ihmeen tauti sitten on kyseessä? Tähän olen joutunut vastailemaan viime aikoina. Kyseessä on jo useita vuosia sitten minulle diagnosoitu suolistosairaus, divertikuloosi, eli suomeksi umpipussitauti. Paksusuolen seinämään muodostuu umpipusseja, divertikkeleitä, jotka muistuttavat ikään kuin kumihanskojen sormia. Tauti todetaan tähystystutkimuksella. Tähystyskuvassa sisuskaluni näyttivät lähinnä siltä, kuin minua olisi ammuttu haulikolla.

Olen tätä 'divaritautiani' potemaan hieman liian nuori. Taipumus kasvaa lähes kaikilla ihmisillä iän myötä, mutta ilmaantuu vaivojen muodossa tavallisimmin 10-20  vuotta myöhemmin kuin minulle kävi. Sain diagnoosin hieman yli nelikymppisenä, mutta divertikkeleitä omistin jo silloin saman verran kuin yleensä 80-vuotiaat henkilöt. Olen siis jo nyt, alle viisikymppisenä, ilmiselvää divarikamaa. 

Divertikuloosiin liittyy toisinaan sivutuotteena divertikuliitti, eli umpipussien tulehtuminen. Syöpää tai muuta vakavaa ei tähän kuitenkaan liity. Ainoa vakava seuraus voi olla vatsakalvon tulehdus, mikäli tulehtunut divertikkeli eli umpipussukka syystä tai toisesta puhkeaa. Tämä vaatii tietenkin nopeasti sairaalahoitoa kaikkine tykötarpeineen sekä suonensisäistä lääkitystä. Oma tapaukseni ei (ainakaan vielä) ole vaatinut muuta hoitoa kuin topakan antibioottikuurin. NIitä nautinkin neljä kertaa päivässä, kahta erilaista. Lisäksi sain määräyksen levätä runsaasti, tarkoittaen vaakatasossa pötköttelyä, joka on minulle melkoista myrkkyä henkisesti. Viikonloppuna olin toisaalta niin kipeänä ja huonovointinen, että muu toiminta ei suuremmalti kiinnostanut. Ruokavalio on äärimmäisen kevyt. Normaalisti divertikuloosia hoidetaan hyvin kuitupitoisen ruokavalion avulla, mutta tulehduksen iskiessä kuitujen määrää vähennetään. Olenkin popsinut pääasiassa valkoista leipää, keitettyjä kasviksia ja kalaa tai kanaa. Ja nyttemmin pari ihan pikkuista palaa suklaata mieltä piristämään :D ja ehkä muutamia silkkipaperinohuita viipaleita mustikkapiirakkaa :D (vaniljakastikkeen kera).

Aika hyvin olen toisaalta pärjännyt, kun en ole aiemmin tulehduksia saanut. Melkoista ruokavalion tarkkailua tämä kieltämättä vaatii. Säännöllinen liikunta on myös tärkeätä, ja sehän minulta onnistuu. Jonkin verran vaikuttaisi olevan käsitystä,  että liikuntaharrastukseni olisi pääsyyllinen näihin vaivoihin, ja että ne loppuisivat jos lopettaisin liikunnan. Liikuntaharrastukseni on kuitenkin yhtä syyllinen divertikuloosiin (tai sen komplikaatioihin) sairastumiseeni kuin se on syyllinen Libyan kriisiin, nuorisotyöttymyyteen tai kerrostalokolmioiden hintatasoon pääkaupunkiseudulla.

On sen sijaan sataprosenttisen varmaa, että olen tähän asti nimenomaan säästynyt tulehduksilta liikuntaharrastukseni ansiosta. Olen myös alkanut taipua sille kannalle, että Masokistin Unelman ongelmat ovat olleet lähtöisin kehossani kenties jo pitkään salakavalasti muhineesta tulehduksesta. Sitä, oliko tuolla rasituksella sitten yleisesti jotakin tekemistä nykyisen olotilani kanssa, en uskalla arvailla. Enkä edes viitsi. Tehty mikä tehty.