Tätä nykyä lenkille lähdetään kalenterin eikä kellon mukaan. Kun on aina kipeen kiire - tai kiireestä kipee... 

Olen viime viikkoina havainnut jälleen kerran, miten hieno laji sauvakävely oikeastaan on. Enkä nyt yritä epätoivoisesti kääntää tappiota voitoksi, vaan ihan tosissani olen sitä mieltä, että sauvakävely on yksi parhaista liikuntalajeista.  Kärsivällisyyttä se vaatii ja aikaa, silloinkin, jos tavoitteena ei ole ensisijaisesti enää kunnon kohotus vaan ylläpito. Kroppa tuntuu nimittäin sietävän ja kestävän sitä lähes loputtomiin - ainakin tekohetkellä. Reippaan ja riittävän pitkän sauvailurupeaman jälkeen kropan valtaa kuitenkin onnellinen, terve ja kivuton väsymys. Ehkä tämä viimeksi mainittu on osoitus myös siitä, että se on juuri nyt minulle oikean tehoista liikuntaa. Ja palkitseekin se. Eivätkä housunkaulukset kiristä enää yhtään samalla tavalla kuin vielä kuukausi sitten. 

Terveysasiat ovat edenneet sen verran, että olen uudemman kerran tutkituttanut vatsapesukoneen. Pari lääkärissäkäyntiä osoitti, että asioille on mahdollista tehdä jotain, muutakin kuin pesuohjelman vaihto. Sain lisää ruokavalio- ja muita elämäntapaohjeita (juuri niin, ne tavalliset eli terveellistä ruokaa, riittävästi unta, vähemmän stressiä ja pölöpölö). Mikä kuitenkin parasta - ja myös kiivaimmin odotettua - liikuntaharrastuksia ei ole tarpeen rajoittaa enempää kuin siinä määrin, kuin kropan omat tuntemukset määräävät. Kokonaisrasitus ratkaisee. Useimmilla ihmisillä näyttää kuitenkin olevan jokin heikko kohta, jokin kehon osa, joka ottaa vastaan elämän iskut ja hyväilyt muita osia hanakammin, olivatpa nuo iskut ja hyväilyt laadultaan mitä tahansa. Minulla tämä osa sijaitsee nähtävästi vatsassa. Mitään varsinaista vaaraa hengelle tai terveydelle ei pienestä ylirasituksestakaan ole, mutta tilanteen korjailu voi toisinaan viedä runsaasti aikaa, kuten olen jo joutunut muutaman kerran havaitsemaan. Tasapainoon on joka tapauksessa mahdollista päästä. On vain minusta itsestäni kiinni, kuinka usein ja missä laajuudessa haluan herkän tasapainotilan mahdollisesti rikkoa. 

Ruokavaliosäätelyn vaikutus antaa vielä odottaa itseään. Kyse oli sen verran hienovaraisesta muutoksesta, että hyöty koituu hiljalleen ajan kanssa. Olen luottavainen, ei siinä mitään. Olen tähän asti osannut tehdä kaiken melkein oikein, miksi siis en myös vastaisuudessa.  Lisäksi sain lähetteen lisätutkimuksiin ja mitä suurimmalla todennäköisyydellä operaatioon, jonka pitäisi viimeistään poistaa ongelmieni syyt ja lieventää seurauksia. Ihmiskeho on vahva mutta herkkä kone, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen, vähän on toisinaan paljon, joka puolestaan voi olla pienestä kiinni. Omassa tapauksessani lienee kyse yhdenlaisesta ketjureaktiosta, jossa muutoksen täytyy olla riittävän hyvin kohdennettu, jotta tilanne paranisi pysyvästi. Aika näyttää, kuinka ämmän käy, ja näillä mennään niin pitkälle kuin päästään. 

Operaatioon tulee kutsu terveydenhuollolta aikanaan. Olen henkisesti varautunut odottelemaan jopa puolisen vuotta. Lisäksi voi olla, että operaatio joudutaan uusimaan, kenties useita kertoja. Näitä seuraa aina sairausloma, joka kestää muutamasta päivästä viikkoon. Tuona aikana fyysinen rasitus on kiellettyä. Mutta siihen asti: elämä jatkukoon omalla painollaan.