Parisen viikkoa on vierähtänyt edellisestä päivityksestä. Jokunen lenkkikin on ehtinyt kiertyä. Lupaukseni, että maaliskuun ajan etenen enimmäkseen kävellen, on pitänyt. Enimmäkseen. Viime viikolla kuitenkin tunsin mieleni niin kevyeksi, että uskaltauduin jo alkuviikosta raastamaan muutaman hölkkäaskelen verran. Sama runtu on jatkunut siitä asti. Liikuntakertoja on kertynyt 3 - 4 per viikko. 

Vanha kunnon 5 + 5 -tyyli toimii aina yhtä hyvin. Blogiani jo jonkin aikaa seuranneet tunnistanevat tyylin, joka siis tarkoittaa jalkaisin etenemistä enemmän tai vähemmän vapaamuotoisella 5 min hölkkää + 5 min kävelyä -ajankäytöllä. Tällä tahdilla olen laskeskellut liikahtavani suurin piirtein 8 min/km-vauhdilla, eli 10 km taittuu noin tunnin ja 20 minuutin kuluessa. Yritän vaihdella maastoja ja alustoja ja toisinaan juosta jonkin ylämäen nostattaakseni sykettä. Tätä rataa arvelisin, että jo kuluvan kuun puolivälin jälkeen pääsen tasolle, jolla jaksan hölkätä enimmän osan tavanomaisista työmatkareiteistäni (9,5 - 15 km) yhteen menoon. Esim. eilisen lenkkini hölkkäsin loppupuolta kohden pitenevin juoksuosuuksin. 

Keho on ehtinyt hieman reagoida.

Hengitys toimii päivä päivältä paremmin, mutta lonkat, nilkat ja alaselkä kitisevät tottumattomuuttaan rasitukseen. Niiden avuksi olen heilutellut kahvakuulia aina kun on tullut tilaisuus.

Helmikuussa kattolumitöissä niksauttamani vasen hartia ei vieläkään ole täysin toipunut ja joskus lenkin jälkeen iltaisin koko hartian/lapaluun ja niskan seutu kipunoivat ankarasti. Kahvakuulailu antaa ainakin tilapäisen avun tähänkin. En juuri nyt edes uskalla ajatella, mikä siellä olisi voinut mennä rikki. Seuraavan pakollisen lenkkitauon aikana - joka ikävä kyllä häämöttää jo kuukauden päässä - saatan huitaista toistakin kärpästä samalla iskulla ja tutkituttaa yläselän.

Mutta siihen asti, summa kerrallaan.