Vappuviikonloppu oli säiden puolesta ainakin täällä etelärannikon tuntumassa mitä parhainta lenkkeilyaikaa. Aurinko paistoi täydeltä terältä ja keväinen merituuli puhalteli vuodenaikaan nähden leppeästi. Omaan ohjelmaan ei lenkkeilyä ikävä kyllä paljonkaan mahtunut.

Viikonloppu meni pihatöiden parissa. Talven aikana ränsistyneet nurkat, polut ja kulmaukset oli saatava edustavampaan kuntoon heti. Ulkoilua kertyi siinä puuhassa paljon, nelisen tuntia päivässä, eikä tuo liikuntakaan kaikin osin ihan kevyttä ollut vaan kävi hyvin lihaskuntoilusta. Taukojen aikana oli tietenkin rattoisaa siemaista kylmä juoma ja seurailla ympäriinsä säntäilevien perhosten ja pörriäisten liikkeitä. Kotitalon takana metsikössä pesii myös huomattavan aktiivinen ja äänekäs rastasyhdyskunta. Ne puolestaan seurailivat meidän ihmisten liikkeitä hyvin tarkkaan. Jos haravoidessani kulkeuduin turhan lähelle metsikön reunaa, heti ilmaantui lähipuiden oksille pari hermostuneen oloista räkättiä tai mustarastasta. Ne tuntuvat kykenevän jonkinlaiseen yhteistyöhön.

Vapunaatto kului osittain työvelvollisuuksissa, tosin etäluonteisesti, ja vapunpäivä taas perinteen mukaan Kaivopuiston lakkimeressä navigoidessa. Piknik-seurueita on nurmikoilla vuosi vuodelta enemmän. Pahin kilpavarusteluaika näyttää tosin olevan ohi ja mm. musiikkilaitteistot olivat vähemmän tehokkaat kuin monena aiempana vuonna. Vessajonot sen sijaan näyttivät ennätyksellisen pitkiltä, johtuisiko kauniin sään inspiroimasta, runsaasta virvokkeiden nauttimisesta. Kiltisti juhlijat kuitenkin sinnittelivät ja bajamajojen ovet kävivät kiitettävän tiuhaan. Osaamme nähtävästi hädän hetkellä ottaa myös toiset hädänalaiset huomioon. Puiston vakioasukkaiksi tulleet hanhet olivat kertyneet rykelmiksi minne ikinä mahtuikaan, rantakiville, puiston edustan saarille. Ne hälisivät närkästyneinä kun niiden tavallisesti hallitsemat alueet olikin yhtäkkiä vallattu.

Jonottaminen on meille suomalaisille ominaista puuhaa. Pidämme järjestyksestä ja tasa-arvoisesta kohtelusta ja julkisia palveluita saamme osaksemme siinä järjestyksessä kuin meidät on joko omasta tai auktoriteettien puolesta asetettu. Minutkin on uusimpien tietojen mukaan nyttemmin asetettu leikkausjonoon. Viime päivityksessäni oletin, että tositoimiin ryhdyttäisiin hoitotakuun rajoissa joskus syksymmällä. Yllätys oli, kun jonohoitajalta sitten kuulin, että odottavat minua asiakkaakseen jo kesäkuun alussa. Yllätys oli sekä miellyttävä että hankala. Miellyttävää on tietenkin se, että pääsen (toivottavasti tällä kertaa lopullisesti) piinaavista vaivoistani. Hankalaa on se, että joudun nyt kohtalaisen nopealla aikataululla järjestämään monen monta asiaa. Sairauslomaa operaation jälkeen on potilasohjeen mukaan luvassa 1 - 5 viikkoa ja tosiasia on, että operaatio suoritetaan alueella, joka on olennainen esim. istumisen ja myös yleisen liikuntakyvyn kannalta. Edellisellä kerralla sairauslomaa tuli neljä viikkoa.  Kaikenlainen ponnistelu ja rehkiminen on myös kiellettyä jonkin aikaa leikkauksen jälkeen. Kevyttä liikuntaa, kuten rauhallista kävelyä tms on lupa ja myös suositeltavaa harrastaa voinnin mukaan. Hankalaa on myös se, että sairausloman lopullinen pituus selviää vasta leikkauksen jälkeen. Rohkaisevaa on, että edellisestä vastaavantyyppisestä leikkauksesta kuntouduin varsin nopeasti. Tällä kertaa tilanne on hieman erilainen, eikä ole varmaa, miten se vaikuttaa leikkauksen toteutustapaan ja sen myötä toipumiseen.

Kuukauden verran on kuitenkin vielä armonaikaa viettää urheilullisia hetkiä uskollisten lenkkikavereideni Zenin ja Freen kanssa. Parasta lienee yrittää ottaa tulevista viikoista irti niin paljon kuin mahdollista.