Operaatiosta on kulunut viisi päivää. Tässä vaiheessa voi kaiketi jo ennustaa, miten toipuminen onnistuu. Ensimmäiset pari päivää menivät jonkinlaisessa sumussa suurten kipulääkeannosten turvin harhaillessa. Yöt olivat sekavia ja katkonaisia, päivät hahmottomia, pelkkää uusien oleskelutapojen opettelua. Nyt, kun paraneminen alkaa toden teolla käynnistyä, ja normaalit kehon toiminnot palautua ennalleen, voivat haavat hetkellisesti ärtyä ja tuntua aiheuttavan aiempaa enemmän vaivaa, mutta uskoakseni kivuliaimmasta vaiheesta selvisin ehjänä. Nyt toipuminen vaatii pelkkää raakaa työtä. 

Yksi tärkeä asia on säännöllisyys.

Haavojen olennaisin hoitomuoto on suihkuttelu. Tätä harrastan monta kertaa päivässä. Suihkuttelu poistaa kivun ja ärsytyksen tunteen, joka tuottaa lähes sietämättömän himon raapia. Haavoissa ei ole tikkejä, joten ei tarvita vilkasta mielikuvitusta sen päättelyyn, että kaikenlainen raapiminen, vääntely ja sormeilu on ehdottomasti kielletty.

Suihkuttelu on hyvä ja tehokas hoitomuoto, mutta se luonnollisesti pienentää potilaan toimintasädettä. Seuraavien parin viikon aikana en todennäköisesti uskalla kulkeutua kovin kauas lähimmästä kylpyhuoneesta.   

Toinen tärkeä asia on lepo.

Haavat sijaitsevat alueella, joka tekee työtä ja rasittuu kaikessa liikkumisessa. Kevyt kävely on kuitenkin jopa suositeltavaa. Se pitää verenkierron ja aineenvaihdunnan toiminnassa. Raskaiden esineiden nostelu tai kanniskelu sen sijaan eivät ole sallittuja, eikä raskas hyppely, jumppa tms kehon ylenmääräinen vääntely tai hölskyttely, eikä myöskään juoksu sairausloman aikana. Sairausloman pituus on edelleen hieman epävarma. Mitä jää jäljelle? Ainakin sohvalla pötköttelyä saan harrastaa niin paljon kuin haluan. Olen myös kiertänyt kodin läheisyydessä sijaitsevaa n. 400 metrin lenkkiä n. 40 min/km vauhdilla. Tästä on tosin tarkoitus hieman kiristää tahtia sitä mukaa kuin paraneminen edistyy. Ulkoilma on joka tapauksessa raikastanut särkylääkkeiden napsimisen, alituisen makailun ja television tuijottelun aiheuttamaa niin henkistä kuin ruumiillista pöhnää. Syreenien tuoksu on karkottanut ikävystymistä ja yleistä apaattisuutta. Tänään tai viimeistään huomenna on suunnitelmissani laajentaa reviiriä metsälenkille saakka. 

Penkkiurheilu on onneksi sallittua. Viime yönä juostiin jo 41. kertaa järjestetty Suomi-juoksu  Salon Perniössä. Tuloslistat  taitavat olla yhä työn alla (löytynevät valmistuttuaan tuon samaisen linkin alta), mutta kisapaikalta kantautuneiden tietojen mukaan 100 km:n kisan miesten sarjan voitti Juha Hietanen (8.07,59)  ja naisten sarjan Anu Ossberg (10.06,26). Kisassa oli ensimmäistä kertaa mahdollista osallistua myös 60 km:n matkalle, jonka voittajat olivat Pekka Frantsi (5.04,40) sekä Teija Junninen (5.35,39). Lisäksi kisassa juostiin maraton sekä 10 km:n kisa. Onnittelut voittajille ja kaikille mukana olleille!