Mikähän mahtaisi olla terveyttä tärkeämpää?
 
Seuraavaan koitokseen on enää viikon verran aikaa. Tässä vaiheessa ei kunnolle eikä suorituskyvylle voi enää tehdä paljoakaan, paitsi tuhota kaiken saavutetun, jos oikein kovasti yrittää. Niinpä onkin mukavaa, kun voi harrastella ilman sen suurempia paineita.

Olenkin tehnyt viihdepuolen lenkkejä mieleni mukaan.  Hieman olen yrittänyt parannella vauhtiominaisuuksia, kaarreominaisuuksista puhumattakaan. Olennaista on ollut pitää yllä jalkakosketusta maaperään, olla leijumatta liikoja ja ennen kaikkea voittaa yleensä tässä vaiheessa mielen valtaava kuolemanpelko. 

Onneksi tiedän, että siinä vaiheessa, kun asetutaan lähtöviivalle, kaikki muuttuu selkeämmäksi.

Keventelyvaiheessa on tärkeätä nukkua tarpeeksi.  12 tunnin kisa ei tarkoita vain sitä, että valvotaan 12 tuntia, vaan esimerkiksi nyt käsillä olevassa tapauksessa sitä, että valvotaan jopa lähes 40 tuntia.  Herään kisapäivän aamuna klo  8 - 9 aikoihin, lähden kisapaikalle Helsingistä kisapäivänä eli lauantaina puolen päivän jälkeen, istun junassa viisi tuntia, startti on klo 20, kisa päättyy klo 8 sunnuntaiaamuna. Kisan jälkeen lähden takaisin Helsinkiin puolen päivän maissa, istun junassa viisi tuntia ja vanhastaan tiedän, että nukkumaan ei kannata mennä heti alkuillasta, koska silloin menee koko seuraavan työviikon unirytmi  täysin sekaisin.  Otan päivän mittaan lyhyitä nokosia selvitäkseni pahimmasta ja romahdan lopullisesti vasta sunnuntai-iltana, todennäköisesti  klo 22 – 23 välillä.  Lisäksi tuon 12 tunnin aikana ollaan koko ajan liikkeellä, toivon mukaan hyvää vauhtia kaiken lisäksi.

Tähän valmistautuminen ei ole ollut toistaiseksi helppoa. Viime viikonloppuna vanha vaivani BPPV (tarkempi kuvaus löytyy tuosta vasemmasta palkista) aktivoitui. Tällä kertaa se on haitannut nimenomaan yöunia. Pystyasennossa saan olla melkein miten päin vain, kunhan en kallista päätäni liikaa oikealle.  Mutta kun käyn makuulle, mikä tahansa ”väärä” pään liike saa aikaan tainnuttavan, oksettavan pyörimisen tunteen. Unissani en tätä tietenkään ajattele enkä ennakoi, joten yksikin kääntyminen tai pään kallistus on laukaissut huimauksen , johon olen herännyt pahimmillaan kymmenkunta kertaa yössä.  Tähän mennessä huimaus on hieman helpottanut ja olen saanut nukutuksi paremmin. Olen aikanaan saamieni ohjeiden mukaan yrittänyt ”haastaa” pyörryttävää tunnetta  ja voi olla, että se on nyt hitaasti alkanut tepsiä. Muuta hoitokeinoa tähän ei ole.

Toinen mieltä askarruttava fyysinen kysymys on edelleen oikean jalan kantapää. Se on kipeä, mutta hallittavissa. Kyseessä ei liene plantaarifaskiitti, koska oireet eivät kaikilta osin viittaa siihen. Oma arveluni on edelleen, että kipuilu johtuu osittain Arenan radan kiertämisestä aina samaan suuntaan. Havaitsin myös aivan äskettäin, että uusissa Nimbuksissani on oikeanpuoleisessa kengässä kantapään kohdalla jokin  muotoiluvirhe, joka aiheuttaa painon tunnetta kantapään kärkeen, jossa kipukin on. Pitkien rupeamien aikana painetta kertyy samaan kohtaan paljon, jolloin kohta kipeytyy. Yksi vaihtoehto on, että jotkut kiinnityskohdat ovat ärtyneet tai tulehtuneet, koska voltaren-haude on siihen tepsinyt. Mutta kuten sanottu, tämä pulma on täysin hallinnassa.

Joku voisi kysyä – ja on sitä minultakin usein jo kysytty – että mitä varten sitten täytyy tehdä tällaista, että lähtee 12 tunniksi kiertämään jonkun urheiluhallin juoksurataa, vaikka pulmia ja vastuksia on jo nyt.  Yksi selitys voisi olla vaikkapa, että ilman vastuksia ei olisi sähköä. Siellä rataa kiertäessä voi vaikka sitten miettiä lisää selityksiä.