Lienen moneen kertaan prinsessamaisesti kitissyt täällä blogissanikin jo pitkään jatkuneista niska- ja hartiakolotuksistani. Niiden syyksi on paljastunut ihan oikeitakin vaurioita selkäruodossani. Osa niistä on enemmän tai vähemmän normaalia, ikääntymiseen liittyvää kulumista. Osa niistä lienee saanut alkunsa työperäisesti, ja ainakin on selvää, että istumatyö tietokoneen ääressä niitä jonkin verran pahentaa. Ihminen kuitenkin viettää enemmän aikaa nukkumalla kuin ansiotyötä tehden, joten kolotuksiin voi "syyllistä" etsiä myös nukkumavälineistä. 

Vanha totuus siitä, että uni tulee jos vain on riittävän väsynyt, pitänee paikkansa ainakin ihanteellisissa laboratorio-olosuhteissa. Väitän myös, että jos on riittävän väsynyt, uni ei noin vain tulekaan. Tämä epäilemättä pätee myös muualla kuin laboratoriossa. Yliväsyneen henkilön aistit käyvät ylikierroksilla, pienetkin häiriöt haittaavat nukahtamista, ja jos taju syystä tai toisesta edes hetkeksi lähtee kankaalle, pienetkin häiriöt riittävät havahduttamaan torkkujan taas hereille.

Minun tapauksessani häiriöt ovat kipuaistimuksia, jotka syntyvät kun unissani vaihdan nukkuma-asentoa. Erityisen suuri merkitys on pään asennoilla, eli tyynyn alle pujahtanut herne häiritsee allekirjoittaneen prinsessan unta joka yö. Kääntyilen ja vääntyilen, mutta mitenkään päin ei ole hyvä olla. Puoli-istunnassa olen saavuttanut jonkinlaista menestystä - niin kauan kunnes pää taas retkahtaa johonkin suuntaan. Tilanne ei ole aina näin epämiellyttävä, vaan vaihtelee ajan mittaan, ilmeisesti kokonaisrasituksen mukaan. En vain ole vielä keksinyt, mikä osa kokonaisrasitusta mahtaakaan vaikuttaa epäedullisimmin ylävartaloni toimintaan. Lihaskuntoharjoittelun säätö on jo aloitettu. Päänalusen laatu ja merkitys ovat juuri nyt tutkinnan kohteena. 

Varmaan suuri osa arvoisista lukijoista ja kanssajuoksijoista tietää, minkälaisen väsymyksen muutamakin huonosti nukuttu yö tuottaa. Se syö voimia niin työstä kuin vapaa-ajasta, vaikuttaa niin henkiseen kuin ruumiilliseen suorituskykyyn. Joidenkin tutkimusten mukaan yövalvominen lihottaakin. Lienee tarpeetonta luetella yökukkumisen huonoja vaikutuksia tämän enempää. Siispä on ryhdyttävä tekemään asioita. Olenkin aloittanut urakan hankkimalla uuden tyynyn. Yksi yö on sen kanssa nyt nukuttu ja ensivaikutelma on ollut perin mainio. Mikä parasta, olo oli aamulla lähes kivuton: ei päänsärkyä, ei juurikaan niskajäykkyyttä tai pyörrytystä. Illemmalla testaan myös hyvin nukutun yön vaikutusta fyysiseen suorituskykyyn juoksemalla sopivalla tavalla vaativan lenkin. Ymmärrän tietenkin, ettei yksi yö vielä merkitse mitään, ei tässä kuin monessa muussakaan asiassa, mutta voi se silti olla hyvä alku. Jollekin. Edes muutamalle hyvälle yöunelle viikossa, jos ei enempää voi vaatia. Jaksottainen paasto tuottaa joillekin tuloksia painonpudotuksessa, ehkä vastaavasti parit makoisat unet viikossa tuottavat omat hyvät vaikutuksensa. Tiedä vaikka tästä tulisi ilmoittauduttua johonkin juoksutapahtumaan.