Juoksukelejä on pidellyt viime aikoina moneen makuun. Sade ja tuuli eivät monien mielestä ole parhaita lenkkikavereita, mutta minua ne eivät haittaa yhtään. Tietenkin pukeutuminen on haastavaa, jos on pysyttävä sekä kuivana että lämpimänä, vaikka kosteutta ryöppyää niin vaatetuksen sisä- kuin ulkopuolelta ja kiivas syysmyrsky käy luihin ja ytimiin. Ikävin hetki sadekelillä lenkille lähtiessä on itse lähteminen, kun on astuttava ulos lämpimästä tuvasta, kenties sysipimeään, ja alistuttava hyytävälle sateelle. Mutta tämä hetki on nopeasti ohi. Vaatteet kastuvat, mutta lämmön säilyttämiseksi riittää, kun pysyy liikkeellä ja sopivassa vauhdissa. 

Havahduin oikeastaan vasta eilen tosiasiaan, etten ole lainkaan harjoitellut sisäradalla juoksemista tänä syksynä. Parin viikon päässä odottaa kuitenkin Joensuu Night Run. Jos mielin päästä tavoitteeseeni, varmaan olisi viisasta käydä edes muutaman kerran hölkkäilemässä sisäjuoksuradalla (vaikka ei se taida mikään onnistumisen tae edes olla, kuten olen jo saanut karvaasti todeta). Kymppikortti saattaa siten tulla hankintalistalle. Joensuu Areena on suoritusympäristönä onneksi varsin miellyttävä, korkea ja ilmava tila, jossa ahtaanpaikankammo ei pääse helpolla yllättämään. 

Lenkit ovat muutoin edenneet jopa hämmästyttävän hyvin tuon ns. ohjelmani mukaan. Dieetti on elänyt siinä mukana. On ilmeistä, että haastavampien lenkkien tai treenien jälkeen on todellakin joustettava dieetin suhteen, jotta keho saisi palautumiseen tarvittavan ravinnon. En usko, että tämä maata kuitenkaan kaataa tai tavoitteita mitenkään vaarantaa, vaan tavalliseen marssijärjestykseen palataan heti kun olo sen sallii. 

Loistavimmassakin auringonpaisteessa on kuitenkin varjoisat nurkkansa. Yksi sellainen saattaa olla vasemman jalkani kantapäässä ja nilkassa, jotka kipunoivat ja kiristelevät erityisesti pidempien, tasaisella maalla ns. kisavauhdilla hölkättyjen lenkkien jälkeen. Vaikuttaisi siltä, että tuo vanha kantapäävaiva on jollain tavalla vaikuttanut askellukseen (vaikka on lenkeillä täysin kivuton) ja aiheuttanut jonkin ongelman nilkkaan. Monotoninen rasitus tuottaa sitten kipua tietyissä kohdissa. Olen löytänyt joitakin venyttelyliikkeitä, jotka kohdistuvat takareiteen, pohkeeseen ja jalkaterään ja niistä on ollut jossain määrin apua ja lisäksi juossut kolmilla kengillä vuoron perään, jotta jalat saisivat monipuolisemmin ärsykkeitä, vaihdellut myös juoksualustoja ja toisinaan hakeutunut mäkisille reiteille. Enempää en osaa omin voimin tehdä. 

Areenalla on tiukat kurvit, joten niiden hallitsemiseksi olisi pidettävä omatkin kurvit vähintään yhtä tiukkoina. Piakkoin on jo aika keventää juoksuharjoittelua, jolloin voi olla hyvä aika panostaa kurvien ja myös jalkojen voimatasoon lihaskuntoilemalla sekä juoksemalla kenties hieman kipakampia lenkkejä. Marraskuun 1. päivänä aloitan paitsi jo perinteeksi muodostuneen marrasputken mukaiset, päivittäiset vähintään 30 minuutin mittaiset ulkoilut, sekä myös hoover-haasteeksi ristityn, epävirallisen ja omaehtoisen liikuntatapahtuman mukaiset lihaskuntoharjoitukset. Tarkoitus on tehdä hoovereita (myös lankuksi tätä liikettä kutsutaan) tasaisesti kasvavalla tahdilla viiden viikon ajan. Saa nähdä, minkälaiseen juoksuhurmioon on näillä eväillä mahdollista päästä.