Palautuminen Lokamaratoonilta on sujunut jopa paremmin kuin odotin. Sunnuntain lepäsin, kuten oli määrä, ja eilen maanantaina - siitäkin huolimatta, että eilinen oli toinen alkaneen viikon niukan ravinnon päivistä ja tuntui todella pitkältä ja raskaalta, koska ruokahaluni oli ollut sunnuntaina aika nihkeä kuten yleensäkin maratonin jälkeisenä päivänä - vedin taas tossut jalkaan ja lähdin ulos aikeenani kipaista pieni, palauttava kirmaisu. Ilta oli jo pimennyt, mutta sehän ei haitannut, koska lähitulevaisuudessa on yhtenä harjoitteluteemana pimeän aikana ulkoilu, mahdollisesti jopa hyvin myöhäisinä iltahetkinä. Sen verran kuitenkin annoin mukavuudenhalulle periksi, että valitsin kokonaan valaistun reitin ns. ihmisten ilmoilla. Lähdin tunnustellen liikkeelle ja kulku tuntui hieman yllättäen niin sujuvalta, että pian jo huomasin ampautuvani huimaan menoon, vaikka olin lujasti päättänyt pysytellä maltillisella tasolla vauhtien suhteen. Rämäpäisesti annoin palaa vaan ja askelten viedä oman mielensä mukaan ja taisin suoriutua tuosta tutusta T0-lenkistäni nopeammin kuin kertaakaan tänä vuonna. Lenkin jälkeen takki tuntui todella tyhjältä. 

Tänään hölmöilyn lasku sitten erääntyi maksettavaksi. Töistä palattuani lähdin ansaitulle happihyppelylle (maalinhuuruissa vietetyn päivän jälkeen, työpaikkani on remontin keskellä). Heti ensimmäiset askeleet otettuani jouduin toteamaan jumituksen ja jäykkyyden syrjäyttäneen voiman ja kimmoisuuden. Sielu kaipasi liikuntaa, joten köpöttelin kuitenkin reilun seitsenkilsaisen Vantaanjoen rannoilla ihaillen ruskaa, joka on tänä vuonna pääkaupunkiseudulla todella komea. Ilmeisesti lämmin kesä ja vähäsateinen syksy ovat tuottaneet tuon värien ja tuoksujen sinfonian. Vaikka sää oli sumuinen ja kostea, jokirannan lehtipuut suorastaan leiskuivat kaikissa oranssin, viininpunaisen ja keltaisen sävyissä. Syksyyn kuuluva kirpeänraikas tuoksu tuntui myös vahvana Tuomarinkylän peltojen laidalla. Enpä muista kovin usein nähneeni täällä samanlaista ruskaa. Tyyni joki ja värikkäät puut, jotka kuvastuivat veden pinnasta olisi pitänyt vangita kuviksi, mutta tietenkään kännykkä kameroineen ei ole mukana juuri silloin, kun sitä eniten tarvittaisiin. 

On kuitenkin selvää, että huomenna noudatetaan taas ohjelmaa ja annetaan tämän päivän kevyen ruokatankkauksen tehdä tehtävänsä. Aivan, tankkasin, vaikka juuri kirjoitin, ettei niin pitäisi tehdä. Tässä tilanteessa, kehon palautumisen kannalta, katsoin kuitenkin parhaaksi ladata hieman lisäenergiaa koneeseen. Nautin ateriaksi hyvän annoksen pestopastaa, vihanneksia, hieman broileria sekä leipää ja salaattia. Iltapalaksi mutustan todennäköisesti vielä jotakin, ehkä annoksen skyr-rahkaa. Keskiviikkona on myös saunailta. Loppuviikolla on luvassa pientä ja kipakkaa lenkkiä, kenties vauhtileikittelyä, joiden luulisi myös hieman aukaisevan jumeja. 

Harjoittelun olisi nimittäin saatava jatkua tavalliseen tapaan heti ensi viikon alusta. Mahdollisesti olisi jopa luotava nousujohteisuutta. Lupasin aiemmin kirjoitella tämän syksyn tavoitteista, kunhan ne selkiintyvät. 

Tavoitteena on tietenkin harrastaa niin paljon ultratyyppistä treeniä kuin mahdollista. Tämän syksyn päätavoitteeni olisi Joensuu Night Run 12 h -tapahtuma, joka on määrä pitää Joensuu Areenalla 16. - 17.11.2013. Kisassa juostaan siis 12 tuntia alkaen lauantai-illasta klo 20 ja päättyen sunnuntaiaamuna klo 8. Kävin viime vuonna rämpimässä tuossa kisassa, mutta reissuni päättyi onnettomasti. Kävi ilmi, että olin sairastunut jonkinlaiseen nielutulehdukseen jo ennen kisaa, mutta tulehdus alkoi oireilla vasta sen aikana ja oloni tuli niin huonoksi että jouduin lopettamaan kisan kesken. Nyt olisi tarkoitus haastaa itsensä uudelleen, toivottavasti paremmalla menestyksellä. Jos jotain tavoitetta on syytä edes mainita, niin en harmistuisi, vaikka saisin 85 kilometriä kasaan yön aikana. Kuten tiedossa on, kisan lopullinen tulos selviää, kun kisan lopulliset tulokset ovat selvinneet. Treenipohjaa on kuitenkin paremmin, enemmän ja laadukkaampaa kuin viime vuonna oli. 

Välitavoite on osallistuminen Wihan Kilometrit -tapahtumaan Tampereella 19.10.2013 nonstop-sarjassa, eli suomeksi sanottuna ns. hölkkäsarjassa ilman virallista tulosta. Tuossakin sarjassa on silti luvattu järjestää kierroslaskenta järjestäjien kehittämällä, jo useampana vuotena käytössä olleella "zippihärvelillä". Saamieni tietojen mukaan riittävän pitkään nonstopissa viihtyvillä on myös lupa vierailla järjestäjien huollon herkkupöytien ääressä. Mitä tuo 'riittävän pitkään' sitten tarkoittaakaan, selviää aikanaan. Uskoisin, että jos hengailen radalla välitavoitteeni mukaiset 8 tuntia, naamani tulee huoltajille väkisinkin niin tutuksi, että he heltyvät/erehtyvät ruokkimaan myös minua. Tarkoitukseni on siis selvittää, miten pitkälle syksyn aikana jalostamani ultravauhti kuljettaa minut 8 tunnin aikana. Vähimmäistavoite on ehtiä kulkemaan tuossa ajassa kuutisenkymmentä kilometriä.