Rakkaat lukijat ja kanssajuoksijat:

Joulunaika on mennyt enimmäkseen talvipesässä horrostaessa, toisinaan myös nukkuessa ja voimia tankatessa (tietenkään jouluherkkuja laiminlyömättä) - sekä tankkauksista toipuessa.

Jouluaatoksi maahan satanut lumi on luonut valoisuutta niin ulko- kuin tämän kirjoittajan sisäiseen maailmaan. Nyt tosin näyttää siltä, että ulkomaailman valoisuus jää lyhytaikaiseksi, mutta ikuisena optimistina totean erättä popyhtyettä mukaillen, että vielä on talvea jäljellä.

Toivotan siis tämän ihmeemmin aikailematta loistavan räiskyvää vuodenvaihdetta sekä kaikkea menestystä pian alkavalle vuodelle! Olkoot tossunne kepeät ja vaivanne voitettavissa, riittäköön tsemppinne pahimmissakin paikoissa ja huumatkoon onni tajuntanne voiton ja onnistumisen hetkillä.

Vetäydyn viettämään viimeisimmän vanhenemiseni vuosipäivää (ei saa kysyä. monettako) kaikessa rauhassa lähimpien parissa, mutta kunhan tammikuu käyntiin kierähtää, Kaappimaratoonari ulos talvipesästään vierähtää. Lomapäivänkakkaraa pukkaa niin kuin lenkkeilijän jalkaan villasukkaa.