Kickbikeily on yllättävän raskasta puuhaa, ainakin näin heikkokuntoiselle kuin tätä nykyä olen. Neitsytmatkan jälkeen innostuin potkiskelemaan vielä toisenkin kelpo lenkin, ja pakko myöntää, parin päivän ajan sen jälkeen jouduin tyytymään palauttaviin, rauhallisiin kävelylenkkeihin. Mutta ei se haittaa. Fiilis on tärkein.

Yksi hengitysrytmiin liittyvä havainto: olen ollut havaitsevinani, että jos rytmitän hengitykseni potkujen kanssa siten, että sisäänhengitys tapahtuu aina potkun aikana ja uloshengitys potkuun valmistautumisen aikana, jaksan edetä kauemmin. Vaikka kaiken järjen mukaan pitäisi kai tehdä juuri päinvastoin. 

Toinen havainto liittyy alustaan. Kikke kulkee hiekalla suhteellisen sujuvasti, mutta selvästi parhaimmillaan se on asfaltilla. Poluille en ole vielä rohjennut lähteä, vaikka Kiken käyttöohjeessa todetaan sen jossain määrin soveltuvan myös maastokäyttöön. On tutkittava, voiko astinlautaa jollain keinolla korottaa. Ohjaustangon kulmaa jo nostin ja se oli kaltaiseni aloittelijan kannalta oikea ratkaisu. Kun potkuttelutekniikkani paranee ja kunto kasvaa, todennäköisesti lasken kulmaa jälleen. 

Kiken kanssa lenkkeilyyn totutellessani olen samalla tehnyt pienimuotoista tuotetestailua, nimittäin olen käynyt maistelemassa Vantaanjoen varren ulkoilumajojen ja kahviloiden tarjoamat munkkirinkilät. 

Kuten olen ehkä jossain aiemmassa päivityksessäni saattanut kehaista, Haltialan tilalla sijaitsevan Wanhan Pehtoorin munkkirinkilät ovat suussasulavan hyviä.

 

Viime talvena kävimme a-miehen kanssa reippailemassa Pitkäkosken seudulla, ja silloin tutustuimme Pitkäkosken ulkoilumajan versioon ja totesimme Pehtoorilla olevankin varteenotettava kilpailija. 

 

Vantaanjoen varrella sijaitsee myös  Koskenranta Vanhankaupunginkosken kupeessa. Siellä pistäydyin niinikään toiveenani saada munkkirinkilätestiin kolmas testattava, mutta harmittavasti munkkirinkilöitä ei Koskenrannan listalta löytynyt. Lohtua antoi rapea ja lehtevä vaniljaviineri, joka ei maittavuudestaan huolimatta kelpaa testikappaleeksi tässä testissä. 

 

Kävi ilmeiseksi, että jos haluan saada testiin vielä kolmannen, kelpoisuusehdot täyttävän testattavan, minun on poistuttava kotikonnuiltani. Niinpä toissapäivänä, kun sää oli jumalaisen lämmin ja kaunis, suuntasin meren rantaan. Muistin nimittäin, että Cafe Compassin menuun Kaivopuiston rannassa kuuluvat myös munkkirinkilät, ainakin, jos ei niitä ole jo ehditty myydä loppuun. 

Mietin jo kotoa lähtiessäni, että todennäköisesti Compassin rinkilä - niin herkullinen kuin se onkin - ei todennäköisesti pärjäisi Pitkäkosken tai Pehtoorin vastaaville tuotteille, jotka ovat kotitekoisia ja siksi kaiketi niin omassa luokassaan. Ihan hyvä vastus se kuitenkin oli. Erityisenä myyntivalttina Compassilla on Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan tuotteet, joista Sitruunasooda on ehdoton suosikkini ja maistuu hyvältä myös munkkirinkilän painikkeeksi. 

 

Testituloksen rustaaminen osoittautui niin haastavaksi tehtäväksi, että tänään päätin ottaa Kiken ja potkutella sillä vielä kertaalleen testaamaan testivoittajaksi kaavailemani tuotteen. En joutunut pettymään. Pitkäkosken ulkoilumajan munkkirinkilä osoittautui edelleen potkuttelun arvoiseksi, tosin suorastaan häviävän pienellä erolla toiseksi tulleeseen Wanhan Pehtoorin rinkilään nähden. Pitkäkosken rinkilässä on testin vaativan juryn makuun juuri sopivan rapea ja herkullinen paistopinta, jonka perusteella se nyt on kiivaan harkinnan jälkeen valittu testivoittajaksi.

Nyt on pidettävä mielessä, että tämä testi on täysin leikkimielinen. Jonakin toisena päivänä olisi nimittäin saattanut yhtä hyvin käydä niin, että Pehtoorin rinkilä olisi ollut ylivoimainen, vieläpä samasta syystä. Enkä hämmästyisi, vaikka näin vielä kävisi. Joka tapauksessa suosittelen lämpimästi molempien kahviloiden munkkirinkilöitä nautittavaksi niin kesällä kuin talvella. Kummastakin kahvilasta poistuvat kaikenikäiset lenkkeilijät iloisina ja täysin vatsoin, sokerimurut rinnuksilla ja suupielissä kimallellen. 

Tarkemmin ajatellen voi käydä niin, että tulevina öinä herään jäytävän epätietoisuuden vallassa, tekikö jury nyt sittenkään oikean ratkaisun. Uusi testi saattaa tulla ajankohtaiseksi nopeammin kuin saatamme arvatakaan. 

Jos joku nyt suhtautuu epäluuloisesti tähän testiin, ja arvelee sen motiivina olleen luoda enemmän tai vähemmän uskottavat tekosyyt munkkirinkilöiden popsimiselle, hän on mahdollisesti oikeassa. 

Kuitenkin Kikellä potkuttelu on sen verran haastavaa ja energiaa viepää, että katson näiden muutamien rinkilöiden tuottaman kalorilisäyksen aika marginaaliseksi kokonaisuuden kannalta. 

Jos joku nyt pohtii, että onkohan juryllä testin päättymisen ja testitulosten julkaisun jälkeen enää intoa edes lähteä Kiken kanssa potkuttelemaan, niin hän on mahdollisesti väärässä. Uusi testi on nimittäin jo suunnittelutyön alla.