Otsikon kirjoitettuani koin déjá-vun. Olen vuodattanut lähes samasta aiheesta muutama vuosi sitten, mutta olkoon, aihe on edelleen tärkeä, jollei yhä tärkeämpi. 

Erityisesti näin syksyn ensimmäistä flunssaa potiessani koen suurta kaipausta ulkoilmaan ja luonnon ihmeitä kokemaan. Juuri nyt on varsin lämmintä, mutta kova tuuli puhaltaa mereltä päin, puut taipuvat lähes kaksin kerroin tuulenpuuskien voimasta ja poutapilvet kiitävät taivaalla. Aurinko kirkastaa maiseman aika ajoin. Minulle erinomainen ulkoilusää siis. Luonnonvoimat ovat maailman ihmeellisin asia, eivätkä mitkään ihmisen luomat keksinnöt voi niitä ylittää, ei tehokkuudessa, ei kauneudessa, eikä monipuolisuudessa. 

Saman tien on palautettava mieleen se, että tämä sama kesämyrsky, joka on saanut nimekseen Rauli, on jo aiheuttanut tuhoja ja sähkönkatkoja maamme keskiosissa. Ihmisen ja luonnon tahtojen suunnat eivät aina kohtaa, vaan risteävät ja niissä tilanteissa ihminen on useimmiten altavastaaja. Myötätuntoa sekä tilanteen pikaista normalisoitumista toivotan kaikille teille, arvoisat lukijat ja kanssakuntoilijat, jotka aikaanne Keski-Suomessa juuri nyt vietätte. 

Lenkkeilyt ovat sujuneet viime viikkoina hyvin. Olen tarponut työmatkoja 3 - 4 kertaa viikossa ja kilometrejä noista on kertynyt  8 - 12 km kerrallaan, yhteensä noin maratonin verran per viikko. Androidini uusin hyvinvointisovellus, jota en ole vielä ottanut käyttöön, on ottanut vapauden antaa maistiaisia kyvyistään ja sen mukaan kävelyvauhtini on ollut kuutisen kilometriä tunnissa. Olo on ollut reipas ja virkeä, mieli kirkas ja vastaanottavainen, mikä onkin tärkeintä tämänhetkistä työelämää ajatellen. Paljon on uutta opittavaa ja mietittävää edelleen. Työpäivän jokainen hetki on tärkeä, ja käytettävä hyödyksi, jotta asiakkaan asiat edistyvät, siinä samalla kuin omat taitoni ja asiantuntemukseni karttuvat.

Niinpä, kun alkuviikosta kaikkia lihaksiani alkoi jomottaa, kurkkuni kipeytyi ankarasti, silmäni vuosivat vettä ja sieraimeni tihkuivat limaa, tunsin romahtavani.

Mutta ehken olisi Kaappimaratoonari, jos näin vähästä romahtaisin. Kuten olen aiemmin niin monta kertaa uhonnut: täältä vielä noustaan! Pari kurkkukivussa kiemurrellen vietettyä yötä ei saa tuhota monen kuukauden työtä. 

Tänään ikkunan läpi luonnonvoimia ihaillessani ja samalla toisella silmällä nettiä selatessani satuin avaamaan erään valtakunnallisen joukkotiedotusvälineen sivustollaan julkaiseman tekstin, kutsuttakoon sitä nyt vaikkapa artikkeliksi, jossa pohdiskeltiin tämänkin postauksen otsikossa mainittua aihepiiriä. Tekstissä varsinaisesti uutisoidaan tutkimuksesta, jonka päätavoitteena on tutkimusprojektin esittelyn mukaan "saada uutta tietoa luontoavusteisen ryhmämuotoisen intervention tuloksellisuudesta työntekijöiden työhyvinvoinnin ja työssä suoriutumisen edistämisessä sekä toimintamalleja luontoavusteisten interventioiden kytkemisestä osaksi työterveyspalveluja. Tämä on uusi näkökulma luontoympäristön hyvinvointia ja terveyttä edistävien vaikutusten hyödyntämiseen työterveyshuollossa ja suomalaisessa työelämässä. Tutkimushankkeessa selvitämme myös työntekijöiden luonnossa ulkoilun yleisyyttä ja sen yhteyksiä heidän työhyvinvointiinsa."

Vaikuttaako toisin sanoen siltä, että tulevaisuuden työterveyshuollossa vaivojaan valittava henkilö passitetaan metsään puhumaan puille? No ei kai sentään. Mutta yhtä mieltä varmaan ollaan siitä, että luonnossa oleskelulla on yleensä suotuisia vaikutuksia ihmisen terveyteen ja mielenterveyteen. 

Näinä taloudellisen alavireisyyden aikoina, kun työelämä on entistäkin rankempaa heille, joilla enää on työpaikka, tuntuu työhyvinvointi saavan ja myös ansaitsevan enemmän huomiota kuin aiemmin. Ehkä siksi tämä edellä mainittu tutkimuskin on ansainnut paikkansa tiedemaailmassa, sekä rahoituksensa. Etenkin, kun luonto - ainakin niiltä osin, kuin luonnon antimet ovat jokamiehenoikeuden nojalla saavutettavissa - on "ilmainen" resurssi. Lainausmerkkejä käytin siksi, että eihän mikään ole ilmaista maailmassa. Luonnonsuojelusta olemme me kaikki yhteiskunnan jäsenet yhteisesti vastuussa, tavalla taikka toisella. Meidän kaikkien on tekojemme kautta osallistuttava elinympäristömme ylläpitoon ja suojeluun, kukin kykyjemme mukaisesti. Luonto on yhteistä omaisuuttamme, ja samalla se ei ole kenenkään omaisuutta, vaan meille kaikille ensiarvoisen tärkeä osa omaa ihmisyyttämme, asemaamme osana luontoa. 

Tätä taustaa vasten sitten tuntuu todella erikoiselta, että esimerkiksi kotikaupungissani ollaan kovaa vauhtia luopumassa ihmisten hyvinvoinnin kannalta niin tärkeistä viheralueista. 

Keskuspuisto, Stadin keuhkot, on Helsingin uudessa yleiskaavassa laajalti kaavoitettu asuinrakentamista varten. Tarkoittaako tämä sitä, että suuri osa nykyisistä metsäisistä virkistysalueista katoaa kokonaan? Helsingin yleiskaavassa on määritelty, että "yleiskaava on nimensä mukaisesti yleispiirteinen kuvaus alueen tavoitellusta maankäytöstä", ja että "yleiskaava turvaa viheralueverkoston jatkuvuuden." "Asemakaavoituksessa määritellään myöhemmin viheralueen ja rakennettavaksi ajatellun korttelialueen raja. Jokainen tuleva asemakaava suunnitellaan vuorovaikutteisesti kaupunkilaisten kanssa ja kaupunginvaltuusto tekee niistä päätöksen." 

Nähtäväksi jää, miten kaavamuutokset lopulta toteutetaan ja minkälaista vuorovaikutusta alueen osalta syntyy. Onhan ihmisten toki asuttava jossain, ja Keskuspuiston alue on keskeisen sijaintinsa ansiosta erinomainen paikka asuinrakentamiseen. Sekä alueella asuvien että siellä ulkoilemassa käyvien mielessä kuitenkin kytee jo tätä nykyä pelko, että viheralueita supistetaan huomattavasti, ja että asuinalueiden läheisyys lopulta olennaisesti vaikeuttaa ulkoilualueen virkistyskäyttöä. Yleiskaavan yleismääräys ei takaa viheralueiden kokoa millään tavalla, vaikka niiden jatkuvuus turvataan: "Yleiskaavassa on koko kaava-aluetta koskeva yleismääräys, jonka mukaan vihersormien ja muiden seudullisten viheralueiden sekä paikallisen viheralueverkoston jatkuvuus tulee turvata. Tulevissa asemakaavoissa ei siis ole mahdollista esittää ratkaisuja, jotka ovat tämän määräyksen vastaisia. Tässä yleiskaavassa tavoitellaan myös poikittaisia viheryhteyksiä sitovilla merkinnöillä. Pyrkimyksenä ovat aidosti nykyistä toimivammat virkistysyhteydet." 

Aina oppii uutta. Mitähän esimerkiksi yleismääräyksen "vihersormella" tarkoitetaan? "Viheryhteys" ja "virkistysyhteys" tuottavat myös monenlaisia mielikuvia.

Mutta siirtykäämme tajunnanvirrasta takaisin konkretiaan. Mitään ei ole vielä menetetty ja kaikki on vielä mahdollista. Lopuksi ja varmemmaksi vakuudeksi muutaman otoksen verran näkymiä nykyisiltä kotikaupunkimme viher- ja asuinalueilta, sekä sellaiseksi kaavailluilta.

Kalasataman rakennustyömaata

Varikset instant-kylpyammeessa

 

 

Lokit eivät kunnioita ketään.

Saunalahti