Tämän sunnuntain lenkiksi riitti reipas kävelyretki, koska lauantaina hölköttelin varmaankin vuoden pisimmän lenkkini: parikymppisen jolkottelun Haltialan, Pitkäkosken ja Paloheinän suunnalla. Tästä lisää joskus toiste.

Helsingissä on nimittän viimein avattu liikenteelle Pohjoisbaana, eli pyöräilijöille ja jalankulkijoille tarkoitettu väylä, joka kulkee junaradan vartta Itä-Pasila ja Käpylän aseman välillä. Erikoista on se, että Pohjoisbaanan piti valmistua vasta myöhemmin syksyllä, mutta syystä tai toisesta työt saatiin valmiiksi hyvissä ajoin ja väylä avattiin liikenteelle saman tien, ilman suuria juhlallisuuksia. 

Jotenkin olisin kaivannut edes jonkinlaista avajaisseremoniaa, mutta ehkä tämä uutispimennossa pitäminen on uusi tapa toimia rakkaassa kotikaupungissani. Tuntuu vain kovin oudolta, etenkin, kun Pohjoisbaanaa on niin kovasti hehkutettu. Ai niin, mutta kaupungin tiedotuskanavahan on tätä nykyä pääosin sosiaalinen media, koska kaikki tärkeät ihmisethän ovat siellä. Lehdistössä ja muualla mediassa asioista ja tapahtumista kerrotaan vasta jälkikäteen, koska eihän noita vanhanaikaisia tiedotusvälineitä kukaan tärkeä ihminen enää seuraa.

Väylä on rakennettu melko lailla sellaiseksi kuin kuvittelinkin, eli pyöräkaistat ovat leveät ja kulkevat kahteen suuntaan. Jalankulkijoita on muistettu kapeimmillaan noin puolitoista metriä leveällä kaistaleella. Tänään sunnuntaina baana oli lähes tyhjillään, vain muutama hajamielisen oloinen pyöräilijä tuli vastaan. Jalankulkijoita ei lisäkseni muita näkynyt. 

 

Jalankulkijoiden väylä on paikoitellen suorastaan vaarallisen kapea. 

Käpylästä on liittymä Pohjoisbaanalle.Vanha radanvarren tie on sekin vielä olemassa.

Jollain kummallisella konstilla oli heti ensimmäiseen näkemääni opaskylttiin osunut virhe. Kyltin mukaan Käpylän asemalta keskustaan on 8,5 km matkaa. Tämä virheellinen lukema oli peitetty maalarinteipillä. Lisäksi kyltissä oli vihreän täplän sisällä numero 5, jonka merkitys jäi epäselväksi. 

 

Lisää kylttitaidetta. Onko tämä jokin tervehdys? Kuva on sikäli puutteellinen, ettei siitä käy ilmi, ettei kyltissä näkyvä käsi näytä osoittavan mihinkään järjelliseen suuntaan. 

Viime aikoina rakas kotikaupunkini on loistanut, tosin kyseenalaisessa valossa, nimenomaan kylttitaiteensa ansiosta. Metrotunneleihin on ilmaantunut katonrajassa sijaitseviin opasteisiin ensinäkemältä täysin käsittämättömiä kirjainmerkkejä, joiden merkitystä ovat niin turistit kuin paikalliset osanneet vain arvailla. Opasteita on perusteltu mm. sillä, että "Opastusjärjestelmän uudistamisen tavoitteena on tarjota matkustajalle tarpeellista informaatiota oikein sijoitettuna matkan eri vaiheissa: päällekkäistä informaatiota on karsittu olennaisen tiedon erottumiseksi". Vastaavia kirjainsymboleja on käytössä mm. Tokion metrossa, ja siellä ne ymmärrettävästi auttavat länsimaalaisia ihmisiä suunnistamaan valtavassa metroverkostossa. Helsingin metrossa näiden kirjainten käyttöä on kyllä vaikeampi perustella. 

On hienoa, että Helsingissäkin annetaan kansainvälisten tuulten puhaltaa, mutta välillä tuntuu, että ihan kaikesta maailmalla nähdystä ei tarvitse ruveta tekemällä tekemään suomalaista versiota. Todellisten suurkaupunkien toiminnassa on ominaispiirteitä, joita ei Helsingin kokoisessa kylässä mahdollisesti koskaan nähdä. 

On puolestaan pelottavaa, että Helsingissä on ryhdytty suinpäin toteuttamaan täysin keskeneräisiltä vaikuttavia ideoita, joita ei ole taloudellisessa tai inhimillisessä mielessä, tai luontoarvojen puolesta taidettu sittenkään ajatella loppuun saakka. Mainittakoon Kruunuvuoren silta sekä taannoin toteutettu raitiotielinjojen uudistus. Suurinta erimielisyyttä on toistaiseksi tuottanut Malmin lentokentän toiminnan lakkauttaminen sekä lentokentän tilojen tuleva käyttö, jonka kohdalla kaupungin toiminta on ollut niinikään varsin kummallista ja heikosti perusteltua. 

Kädenvääntö eri tahojen ja tarpeiden välillä jatkuu ja elää todennäköisesti lopulta täysin omaa elämäänsä. Kaupunkiluonnossa voi kaikesta riitelystä huolimatta edelleen tänä päivänä kohdata kauniita ja herkkiä näkyjä. Nämä kimalaiset uurastivat Alppipuistossa Linnanmäen kupeessa. 

Töölönlahden joutsenperheen jälkikasvu alkaa jo aikuistua, ainakin kokonsa puolesta.