Muistaako joku vielä verikuun viime kesältä? Samasta ilmiöstä saatiin nauttia myös tämän vuoden tammikuussa.

Viime yönä nähtiin taivaalla osittainen kuunpimennys, ja Kuumme oli n 57 %:sesti Maan varjon pimentämä. 

Koska sääennuste lupasi yöksi melkein selkeää taivasta, päätin toiveikkaana valvoa ja yrittää napata edes muutaman kuvan tuosta taivaallisesta näytelmästä. Osittainen kuunpimennys olisi syvimmillään ennakkotietojen mukaan noin puoli yhden maissa yöllä.

Niinpä asettauduin heti yhdentoista aikaan illalla järven rantaan asianmukaisesti varustautuneena. 

Yö oli viileä, jollei kylmä, ja hyttysiä oli liikkeellä sankoin joukoin. Niiden torjuntaan on paras apu vanha kunnon ohvi, jolla marinoin vaatteeni ja aivan erityisesti Fidel-mallisen lippalakkini. Erityisen tärkeää on suojata lipan alaosa, jolloin itikat pysyvät poissa kasvojen edestä ja silmiltä. Hyttysenpurema silmäluomessa on ikävä kesämuisto. Peitteen tarkoitus oli lähinnä toimia pehmusteena rosoista kalliota vasten, mutta toimisi se myös hyttysten torjunnassa äärimmäisenä keinona. Viinin tarkoitus oli... noh, viihdyttää. Ennakoin edellisen kuunmetsästysreissuni perusteella, että saisin istua kalliolla hyvän tovin.

Kuten jo kerroin, noin yhdentoista aikaan Kuu pilkisti ujosti vastarannan metsän latvusten lomasta. Silloin pimennys oli jo alkanut, mutta Kuu oli sen verran pilvien peitossa, että näin vain kuparinhohtoisen, oranssin kajastuksen. Kiertolaisemme kuitenkin kohosi hiljalleen taivaankannella, ja koska sää oli luvatusti melkein selkeä, pimennystä oli suorastaan nautinto seurata paljain silmin. Saattaa olla, että tilanteen viihdyttävyyttä tehosti myös jääkylmä valkoviini. 

Kuun noustessa oli lopulta pakko vaihtaa paikkaa kalliolla. Päädyin samaan tarkkailupaikkaan kuin viime kesänä, ja sieltä olikin hienosti esteetön näköala.

Seuraavaksi hieman kuvasatoa. Pahoittelen kuvien huonoa laatua, mutta pienellä hassulla pokkarikamerallani en osaa tämän parempia yökuvia (ainakaan vielä) ottaa, enkä ehtinyt etsimään internetin ihmemaailmasta mitään vippaskonstejakaan, vaikka tiedän sellaisia olevan, myös helposti kotoisin välinein toteutettavia. Myös valotus vaihtelee kummallisesti, koska otin kuvia erilaisilla valotustasoilla löytääkseni tilanteeseen parhaan, mutta tuloksena on nyt kuvia, jotka näyttävät olevan otettu aivan eri päivinä, koska en viinin maistelultani ehtinyt painaa mieleen, mikä olikaan ollut se aiempi valotustaso, joka oli itse asiassa ollut ihan hyvä, mutta josta kuitenkin kuvittelin löytäväni paremman tason. Kuvat on siis otettu noin klo 23 - 02. Niistä toivottavasti välittyy teille, rakkaat lukijat ja kanssakuntoilijat, se, miten Kuu lipuu taivaalla vastapäisten saarten yli, samalla kuin Maamme varjo vyöryy vasemmalta oikealle Kuun yli.

Kuun saavutettua taas oman muotonsa, kömmin väsyneenä, ohvilta ja viiniltä haisevana takaisin mökkiin, vaikka yö oli vielä nuori ja kaunis myös täällä Maan kamaralla.