Ensimmäinen ohjelman mukainen vauhtikestävyyslenkki lienee nyt suoritettu. Lienee, koska voin vain olettaa tehneeni Oikean Vauhtikestävyyslenkin. En nimittäin tiedä mikä on virallinen maksimisykkeeni. Vauhtikestävyyslenkit juostaan ymmärtääkseni teholla 75 - 80 % maksimisykkeestä.

Reitin pituudeksi olin aiemmin arvioinut 7 kilometriä (tätä reittiä kun ei voi ajaa kokonaan läpi autolla), mutta tämänpäiväisen ajan perusteella (voimakkaasta vastatuulesta huolimatta) matka lienee sittenkin runsaan 8 kilometrin mittainen. Mutta mitäs pienistä.

Aloitin valmistautumisen illan koitokseen jo päivällä. Söin puolen päivän aikaan kevyttä keittoruokaa, leipää ja join runsaasti vettä. Kahvia join vain pari kupillista päivän aikana. Olen havainnut, että jos päivän menu on kevyenlainen, runsas kahvinjuonti saattaa aiheuttaa ylimääräistä kuplimista lenkin aikana sekä närästyksen kaltaista tunnetta mahassa lenkin jälkeen.

Töistä tultuani laitoin lapsille pikaruoat, vaihdoin lenkkikamat ylleni, imaisin pussillisen energiageeliä, join puoli lasillista vettä, venyttelin huolellisesti jalat ja perslihakset ja läksin matkaan. Aloitin lyhyellä, rauhallisella verryttelyllä, eli hölköttelin pitkää mäkeä alaspäin lämmitelläkseni hiukan. Syke pysytteli alle 135:ssä. Sitten rupesin kiihdyttämään vauhtia. Noin viiden minuutin aikana nostin sykkeen 150:een, jonka jälkeen lopetin mittarin tarkkailun ja annoin mennä vapaasti tuntemusteni mukaan.

Reitti on aika tasainen, merkittäviä ylämäkiä on vain kaksi. Meno tuntui varsin mukavalta, vaikka olin varsin hengästynyt. Viikonlopun juoksut eivät kumma kyllä painaneet jaloissa enää yhtään. Ehkä tehokas venyttely ennen lenkkiä teki tehtävänsä. Olen kuullut väitettävän, että ennen lenkkiä kevyt, lihaksia liikuntaa varten valmisteleva venyttely olisi riittävän tehokas, mutten ole koskaan oikein ymmärtänyt miten joku koukkiminen voisi riittää lämmittelyksi. Ehkä olen tanssiharrastuksieni myötä sitten vain tottunut siihen, että kroppani on viritetty ennen kuin rupean käyttämään sitä.

Anyway. Vain kerran jouduin tietoisesti hidastamaan vauhtia. Silloin mittari näytti 172:a. Muuten en siis juurikaan lukemia seurannut. Kuuntelin vain kehoani. Ja Bassoa (99,4 MHz). Bassolta tuli elektronisen rytmimusiikin kaksituntinen erikoisohjelma, joka alkoi heti kun sitä edeltänyt elektronisen rytmimusiikin erikoisohjelma oli päättynyt. Juontaja kertoi lisäksi, että nyt alkavan ohjelman jälkeen alkaa uusi elektronisen rytmimusiikin erikoisohjelma.

Basso siivitti menoa oikein mukavasti. Vahinko etten jaksanut juosta pidempään.

Hauskaa oli, vaikka raskaalta tuntui. Enhän ole tämäntapaisia harjoituksia tehnyt moneen kuukauteen. Innolla kuitenkin odotan seuraavaa. Vaikka sykkeeni kävi ainakin kerran tuossa mainitsemassani 172:ssa, mittarini oli rekisteröinyt own zone high -toiminnossa lenkkikohtaiseksi maksimilukemakseni 170. En tiedä mistä tämä johtuu. Ehkä käynti 170:n tuolla puolen oli niin lyhyt ettei mittari ottanut sitä laskuihinsa mukaan. Ihme kapistus.

Lopuksi kohotan kolminkertaisen eläköönhuudon urheilurintaliivieni suunnittelijoille sekä valmistajille:

Eläköön, eläköön, eläköön!! 

 

12.12.2005

exe.time: 00.57/vauhtikestävyys

own zone high, limits: 150 - 170

ave: 160

kcal/fat: 511/30