Mahdanko kehdata tunnustaa mitä söin taas tänään.... no blinejä. On tuota tattarijauhoa nimittäin niin paljon vielä jäljellä ja sehän ei säily ikuisuuksiin. Ja kieltämättä aterian jälkeen maistui pari hömpsyä konjakkia. Lääkittiin sekä sielua että ruumista.
No ruumis oli tehnyt töitäkin. Puolimaratonin verran kilometrejä taittui tänään aivan u-s-k-o-m-a-t-t-o-m-a-n kauniissa säässä!! Toivottavasti teillä kaikilla uskollisilla lukijoillani oli tänään tilaisuus viettää aikaa ulkona.
Tarkoitukseni oli lähteä matkaan heti aamusta, mutta olin onneton unohtanut illan väsymystilassani ripustaa lenkkivaatteet kuivumaan. Mutta käytin sen ajan kun kuivatuskaappi aamulla hurisi hyväkseni ja lipittelin vettä ja ruokaa sen verran kuin tuntui järkevältä. Ja järkevää se olikin. Lenkki meni paremmin kuin pitkään aikaan. Eiliset kilsat taisivat alkumatkasta hieman tuntua tukkoisuutena jaloissa, mutta jo vartin jälkeen sain hyvästä juoksurytmistä kiinni ja sama ote säilyi loppuun asti. Mukana oli pari pientä pulloa vettä juomavyössä, enemmänkin olisi voinut olla mutta pärjäsin. Reittini kulki aluksi T2:ta noin puoliväliin, ja siitä koukkasin Vantaan puolelle Tammistoon, sieltä Haltialaan ja Paloheinän kautta kotiin. Matkan pituudesta en tarkkaan tiedä mutta arvelisin että puolimaratonin ainakin tänään juoksin. Nimbukset kuljettivat tasaista ja rauhallista kyytiä. Flunssa on lopullisesti takana. Alkumatkasta pitelin sykettä 140:n tuntumassa ihan vaivattomasti, ja Paloheinästä alkaen lisäsin viimeiset nelisen kilometriä vauhtia niin että kotipihassa syke oli 158.
Olin pukeutunut aivan väärin.
Aamusta oli kylmää, katsoin mittaria heti herättyäni ja se näytti kymmentä pakkasastetta. Sinä aikana kun odotin vaatteiden kuivumista lämpötila oli ehtinyt kohota ja kohosi jatkuvasti matkan aikana. Fleecekerrasto oli totisesti liikaa. Tänään olisi ollut se trikookeli jota eilen hain.
Kaiken lisäksi minusta tuntuu että kroppani vaatii jatkuvasti enemmän energiaa. Tuntuu kuin pitäisi jatkuvasti olla syömässä jotakin, niin lenkin aikana kuin muulloin. Ja kyllähän minä syönkin. Marraskuussa itselleni julistamani painonpudotustavoitteet junnaavat paikallaan eli paino ei ole pudonnut vaikka vaikka kilsamäärät ovat jonkin verran kasvaneet. Puolueettomien arvioitsijoiden mukaan en ole kuitenkaan sentään lihonut!
Ai niin ja viikon kilsat: 57,6
11.3.2006
exe.time: 2.24
ave: 143
kcal/fat: 1029/50
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.