Mielentila ei ollut täsmälleen oikea spurttailua varten maanantaisen työpäivän jälkeen, vähän tutisutti eli syke tikitti jo lähtiessä yli sataa. Pääsisipä tästä turhasta ressistä jo.

Joka tapauksessa tuntui että kantti ei kestä vauhtikestävyyslenkkiä, joten päätin lyödä homman leikiksi. Säädin nupin kaakkoon radiossa ja lähdin menemään sitä tahtia joka korvista sisään kantautui. Osoittautui muuten aika lystikkääksi vauhtileikittelyn muodoksi. Lisäksi tein kolme noin kilometrin mittaista "vetoa", eli juoksin musasta välittämättä vauhdikkaasti ne kolme tylsää pitkää suoraa jotka T1:n reitille osuvat. Kiihdytin "vedon" aikana vauhtia nopeasti ja nostin sykkeen 160:n yläpuolelle, korkein havaintoni oli 168. Aika hyvin jaksoin kilsan pätkät sitä menoa, tosin tasaisella maalla. Ajasta ei ole hajuakaan. Sitten välillä palauttelin kun tuli rauhallinen biisi, ja pysähdyin liikennevaloihin pari kertaa. Rauhallisilla pätkillä sykkeeni vaihteli välillä 138 - 148. Hyvin se palautui korkeistakin lukemista.

Sen viimeisen pitkän ja loivan ylämäen puhkuin niinikään täyttä vauhtia ja katsoin tällä kertaa kellosta ajankin. Mäen alapuolelta siihen tiettyyn kohtaan jossa tie muuttuu taas tasaiseksi kului eilen muutaman sekunnin alle kolme minuuttia, eli on sillä mäellä pituutta ihan mukavasti. Olin vallan läkähtynyt siinä vaiheessa ja kävelin muutaman metrin pyrähdykseni jälkeen. Osuudesta saa tulla kuntotesti.

Ja mikä tärkeintä: leikin jälkeen oli oikein hyvä ja tasainen olo, joka on jatkunut vielä tänään tiistaina.

 

13.3.2006

exe.time: 1.27

ave: 152

kcal/fat: 687/40