Pitäisi kohta jo keksiä uusia lenkkireittejä, menevät vähän yksitoikkoisiksi nämä raportit muuten. Kunhan tuo seuraava kisa on takana, käännän tossut taas vaihtelevammille maille.

Eli tänään kierrettiin taas Malmin lentokenttää. Lenkkikaverin kanssa oli treffit sovittu kuudeksi. Kiersimme kentän rauhallista keskusteluvauhtia. Ilma oli mitä parhain, viileähkö ja raikas, t-paitakeli kuitenkin. Yksi rundi vei tällä kertaa aikaa melko tasan 45 minuuttia.

Väkeä oli liikkeellä runsaasti. Maratoneja ja muita kisoja riittää vielä, ja treenihalujakin juoksijoilla näin ilmojen viilettyä. Ennen talven tuloa ehtii vielä kerätä ja/tai hioa juoksukuntoa.

Lenkkikaverin oli määrä siirtyä lapsenhoitotehtäviin yhden kierroksen jälkeen.  Paikalle saapui joukko tuttuja ja puolituttuja miesjuoksijoita, mutta heidän huimia vauhtejaan ei kuntoni oikein kestä. Ja olen niin huono juoksemaan isossa ryhmässä! Jättäydyin suosiolla omiin oloihini ja valitsin vastakkaisen kiertosuunnan. Panin  poppikoneen jytisemään ja jalat rennosti töihin. Kiihdytin hieman vauhtia, otin sävelestä kiinni ja köpöttelin menemään. Unohdin tietenkin käynnistää kellon, mutta toiselle kierrokselle lähtiessäni sattui olemaan tasatunti.  

Juoksu rupesi kulkemaan kuin juna, kuten tavallista, oltuani liikkeellä reilun tunnin verran. Siispä en malttanut lopettaa kahteen kierrokseen, vaan kolmas oli välttämätön. Pidin vauhtia yllä ja lopulta, lähtöpisteeseen viimeisen kerran saavuttuani huomasin, että olin käyttänyt noihin kahteen kierrokseen yhteensä tunnin ja viisitoista minuuttia.

Polvi ei oireillut yhtään juoksun aikana. Vasta kotona jumpatessani sitä vihloi pari kertaa, mutta vanha kunnon Zon tepsi taas kuin vesi.