Ei kannata lähteä juoksemaan tuntemattomille teille ilman karttaa.

Tulihan se Liikuntamylly sitten lopulta nähdyksi. Kuten myös varsin laaja alue Myllypuron kaupunginosaa, Kivikkoa sekä joitakin tuntemattomaksi jääneitä, valaisemattomia, pimeitä ja metsäisiä tietaipaleita ynnä muita alueita näiden kaupunginosien laitamilla. Huikea nähtävyys illan pimeydessä oli myös jätteenkäsittelylaitos, jonka taisin kiertää parikin kertaa, kun luulin sitä Liikuntamyllyksi.

Reitin piti olla helppo. Olin mitannut sen Pääkaupunkiseudun liikuntareitit -ulkoilukartasta, ja todennut että minun pitää vain seurata Kehä I:ä, niin löydän perille. Jossain vaiheessa kuitenkin tapahtui klassinen virhe: tie erkani kahteen suuntaan ja läksin tietenkin seuraamaan väärää tietä.

Liikuntamyllyssä oli ollut tarkoitus tutustua monenlaisiin harjoitteisiin, mutta nehän jäivät minulta tekemättä ja opit saamatta. Muut olivat jo loppuverryttelyjä tekemässä kun vihdoin suvaitsin saapua paikalle. Eräs seurueemme jäsen oli aiemmin päivällä kutsunut minua "illan tähdeksi", ilmeisen ironisesti, koska näin juuri kävi. Tähtihän saapuu aina viimeisenä paikalle. Toinen oli kehottanut minua vähintäänkin yhtä ironisesti, kysyttyäni paikan tarkkaa osoitetta, vain lähtemään juoksemaan ja harhailemaan niin kauan kuin löytäisin paikan. Ultraajana minun pitäisi kyetä tähän. Nähtävästi myös kykenen, vaikken itseäni ultraajaksi kehtaa kutsua, ainakin eksymään perusteellisesti. Itsevarmuuteni sai ansaitsemansa kolauksen tänä iltana.

Onneksi kuitenkin Groove soitti varsin mukavaa musiikkia, eli tunnin ja viidenkymmenen minuutin mittainen harhailuni sujui rattoisasti sen tahdissa. Oikeastaan olisin voinut jatkaa juoksua vaikka koko yön, mutta kun Liikuntamyllyn kirkkaat valot vihdoin ilmestyivät näköpiiriini, tunsin velvollisuudekseni ilmaantua sovittuun paikkaan, vaikkakin tuhottomasti myöhässä.

Sain autokyydin kotiin ystävälliseltä juoksijatoverilta. Siitä suuret kiitokset vielä kerran. Juosten en olisi todennäköisesti löytänyt kotiin Myllypurosta.