Hankin eilen korvatulpat ja uimalakin. Harkitsin myös nenäklipsin ostamista, mutta se tuntui jotenkin liioittelulta. Tänään klipsistä olisi kuitenkin ollut apua.
Uintikurssilla mm. treenasimme potku- ja käsitekniikkaa sekä harjoittelimme oikean uintiasennon löytämistä, teimme kuperkeikkoja vedessä harjoitellaksemme käännöstä ja hioimme vapaauinnin lähtöliukua ja delfiinipotkua. Kaikissa näissä kysytään koordinaatiokykyä, hengitystekniikkaa ja tasapainoa. Vaikka uintini on todennäköisesti aika surkeata räpiköintiä, minusta tuntuu, että onnistuin tänään tekemään myös muutaman etäisesti vapaauintia muistuttavan liikesarjan. Eli toivoa on, että jonakin päivänä, sitkeän harjoittelun jälkeen, liukuisin sulavasti veden pintaa pitkin uidessani vapaauintia.
Uinnin tekee ainakin minulle vaikeaksi se, että hengittäminen on niin säänneltyä. Tulee tukehtumisen tunne kun ei voi haukata happea milloin huvittaa. Kun vettä tunkee korviin, nenään ja suuhun, mieleni valtaavat ikävät mielikuvat, joissa täytyn kokonaan vedellä. Minulle tässä vaiheessa mukavin hengitysrytmi onkin joka toisella käsien kauhaisulla. Joka kolmaskin menettelee, mutta kovin pitkään en sillä tavalla kykene etenemään. Mutta ehkä tämäkin on harjoiteltavissa, ja vaatii lisäksi tottumusta.
Korvatulpat vähensivät vedellä täyttymisen tunnetta huomattavasti ja tekivät touhusta sikäli miellyttävämpää. Uimalakki taas esti hiusten liimaantumisen kasvoihin joka kerta kun nostan kasvoni vedestä.
Tiistaina taas halliin. Maanantaina saatan kokeilla juoksemista.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.