Jatkan vielä vähän kun eilen jouduin niin banaalin keskeytyksen uhriksi että tuntuma katosi.

Kropan osalta palautuminen on alkanut. Nestetasapainoni oli jo ennen starttia ilmeisesti jonkin verran pielessä, koska kisan aikana olin huomattavan turvonnut. Suolaa en mitenkään ahminut, joten syyt lienevät luonnolliset. Kisan jälkeen olin kuin rusina, ja nyt kroppa on jälleen suorittanut vastavedon keräämällä nestettä kudoksiin ikään kuin varastoon. Parin päivän sisällä tämän pallokalataudin pitäisi jo hellittää. Jalat ovat kuin tukit aina työpäivän jälkeen, vaikka yritän välillä kävellä ja verrytellä.

Ruokahalu on vaihteleva. Outoja, uusia himotuksia ilmaantuu päivittäin. Viime päivien ruokalistalla on ollut mm. rahkakakkua, herneenversoja, tuoretta basilikaa, juustolla täytettyjä paprikoita, massoittain amerikansalaattia, cashew-pähkinöitä, Oltermanni-juustoa, Pantteri-sekoitusta, kaksi kokonaista ruis-chapata-leipää. Mieli tekee jatkuvasti jotain sitkeätä, hapanta, kirpeää, rapeata tai makeaa. Hampaat vaativat työtä nestepitoisen dieetin jälkeen. Olen toki syönyt myös broilerin rintafileitä ja muuta ns. oikeata ruokaa. Nesteitä on mennyt joka välissä, vettä, mehuja, vissyä. Kahvinhimo on ollut niinikään valtava, mutta sitä vastaan olen yrittänyt taistella, koska liika kahvinjuonti sekoittaisi tasapainoa entisestään.

Hajuherkkyyttä en ole tällä kertaa havainnut. Aiempien ultrien jälkeen olen huomannut joidenkin tuoksujen vaikuttavan minuun voimakkaasti, aiheuttavan lähinnä pahaa oloa. Bornholmin raikas meri-ilma ei kai sisältänyt muistijälkiä aiheuttavia aromeita. Tai no hmm, tupakansavun tuoksu ei enää liity mielessäni baarielämään vaan ultrajuoksuun. Ei välttämättä paras mahdollinen assosiaatio entiselle nikotinistille.

Yleisistä fiiliksistä vielä sen verran, että minun täytyy perua osa noista pelkäämättömyysuhoiluistani. Pelkään lauantaiaamun koulun kevätjuhlaa kuin ruttoa. Olen varma, etten kykene hillitsemään tunteitani kun näen lapseni esiintyvän siellä, tukka lämpimässä auringonpaisteessa loistaen ja silmät jännityksestä hehkuen. Aivan taatusti saan jonkun tragikoomisen itkukohtauksen, joka muistetaan pitkään....