Sattuipa peräti niin, että jouduin viettämään pari alkuviikon päivää kesäleskenä. Olihan siitä otettava jotain irti puutteellisesta juoksukunnosta huolimatta.

Maanantaina matkustin työmatkat bussilla, koska oli sen verran paljon asioita hoideltavana. Kotiin saavuin kaupan kautta, ja saman tien vaihdoin lenkkikamppeet, otin kävelysauvat ja lähdin ulos ihanaan keskikesän aurinkoiseen iltapäivään. Suunnitelmissa oli matkata jalkaisin takaisin työpaikalle hoitamaan perskohtaisia pankkiasioita.

Koin nimittäin ikävän yllätyksen yrittäessäni maksaa loman aikana erääntyneitä laskuja.

Pankkiohjelmani ilmoitti jo ennen lomaa lakonisesti, että kotitietokoneeni selain on liian vanha enkä voi käyttää pankkiohjelmaa sen avulla. Yksikään yritys ei tepsinyt. Tietokoneeni on nimittäin puolestaan niin vanha, että selainten päivitys vaaditulle tasolle ei onnistu joidenkin puuttuvien "palikoiden" takia. Mutta ei hätää, työpaikan kone on uusi ja kaikki ohjelmat ja selaimet ajan tasalla.

Niinpä ajattelin turvautua työpaikan koneeseen saadakseni laskut maksetuiksi. Kaupanpäällisiksi saisin sopivan mittaisen kävelyretken upeassa kesäsäässä. Saavuin reippaan puolentoista tunnin kävelyn jälkeen työpaikalle ja pienen nestetankkauksen jälkeen avasin koneen ja pankkiohjelman. Ohjelma ilmoitti tylysti, että asiakasnumero ja tunnusluku eivät täsmää. Yritin taas muutamia kertoja, jonka jälkeen epäilykseni heräsivät, että joko olen kesähelteissä unohtanut asiakasnumeroni tai sitten tunnusluvun järjestysnumerossa on jotain häikkää. Niinpä soitin Nordean sivuilta löytämääni tunnusluvun tarkistusnumeroon, joka ilmoitti niinikään tylysti, että en voi päästä palveluun. Seuraavaksi huomasin asiakaspalvelunumeron, joka olisi vielä auki. Soitin sinne ja sain lisää ns. lämmintä kättä: liian monet epäonnistuneet yritykset olivat lukinneet yhteyden, enkä pääsisi missään tapauksessa käyttämään tiliäni enkä myöskään tarkistamaan tunnusluvun järjestysnumeroa ennen seuraavaa päivää. Sain kehotuksen soittaa uudelleen seuraavana päivänä, jos tunnusluvun tarkistus ei vieläkään onnistuisi. Verenpaineeni alkoi kohota. Ilmoitin lämpimälle kädelle mielestäni varsin miedoin sanakääntein olevani hyvin tyytymätön tilanteeseen. Miedoin sanakääntein siksi, että tilanne ei todellakaan ollut linjan toisessa päässä olevan syytä, mutta joka silti on siinä asemassa, että joutuu ottamaan vastaan asiakaspalautetta. Päätin puhelun ja lähdin paluumatkalle. Harmitus oli kuitenkin niin suuri, että edes kävely meren rannassa ei liennyttänyt, joten suuntasin Kaivopuiston jälkeen suoraan Rautatientorille ja bussipysäkille ja ajelin kotiin. Paistoin hieman broileria ja herkkusieniä iltapalaksi ja nautin ne salaatin ja sitruunalla maustetun oliiviöljyn kanssa ja mieliala parani sen verran, että jaksoin heittelehtiä yön pikkutunneille asti ennen kuin sain paistinuuniksi muuttuneessa makuuhuoneessani unen päästä kiinni.

Tiistaiaamuna herätessäni olo oli kuin kunnon kesäleskijuhlien jälkeen - päätä särki, suuta kuivasi, lihakset olivat voimattomat ja väsytti armottomasti - tosin syynä oli nurinkurisesti liian vähäinen juominen. Korjailin asiaa päivän mittaan töissä ja uskaltauduin kuin uskaltauduinkin pukemaan päivän päätteeksi lenkkivaatteet jälleen ylleni ja lähdin hölköttelemään kohti kotia.

Työpäivän aikana pankkikriisini korjautui myös. Puoliltapäivin soitin tunnusluvun tarkistusnumeroon, joka ei edelleenkään toiminut. Verenpaineeni kohosi jälleen hyvin nopeasti. Soitin asiakaspalvelunumeroon, jonne en päässyt pitkänkään jonotuksen jälkeen läpi, mikä lienee vain hyvä asia näin jälkikäteen ajateltuna. Suivaantuneena lähdin toimistolta keskustaan tarkistamaan, olisiko lähimmässä Nordean konttorissa maksuautomaattia. Ei tietenkään ollut. Eikä myöskään tietoa siitä, missä olisi lähin. Niinpä palasin työpaikalle erittäin ärtyneessä tilassa.

Soitin vielä kerran tunnusluvun tarkistusnumeroon, kuin viimeisenä mahdollisuutena seuraavalle asiakaspalvelijalle välttyä kiukultani. Helpotuksekseni tunnusluvun tarkistusnumero toimi ja sain tietooni pätevän järjestysnumeron. Nyt ei luottokorttiani mitätöidä eikä puhelin- ja nettiyhteyksiäni katkaista. Varasin tilanteen rohkaisemana vielä perinteisen syntymäpäiväristeilynkin,niin kauan kuin se vielä olisi mahdollista ennen kuin kaikki taas pantaisiin lukkoon prkle. Tapanammehan on ollut viettää loppukesästä perheen miesväen syntymäpäiviä Ruotsinlaivalla.

Starttasin kotimatkalle uusien Vomeroideni avustuksella. Ne ovatkin osoittautuneet tosi hyväksi hankinnaksi ja onnistuneeksi kakkosvaihtoehdoksi Nimbuksille. Hölköttelin helteisessä säässä äärimmäisen rauhallista vauhtia parin kävelytauon tahdittamana rantareittiä kotiin. Alkumatka tuntui tahmealta paahtavan auringon ja pitkän juoksutauon takia, mutta kunhan sain koneet kunnolla käyntiin, biitti alkoi taas entiseen malliin kiinnostaa.

Huolenaiheita ovat kuitenkin edelleen vatsa ja vasemman jalan jalkaterä. Kävelyä molemmat sietävät hyvin, mutta vähänkin pidemmän juoksun jälkeen kumpikin oireilee. Paha epäilykseni on, että jalkaterässä on kakkosvarpaan alapuolella joko rasitusmurtuma tai jotain muuta ikävää. Eilisen juoksun jälkeen päkiä oli sen kohdalta hyvin kipeä ja toisaalta kakkosvarpaan tyvestä tunnoton.