Kiirettä pitää taas arjen keskellä, mutta lyhyt päivitys lienee paikallaan.

Viikonlopun urheiluiksi riitti lauantain siivousmaraton, kun pommin jäljiltä ollut kämppä oli kerta kaikkiaan saatava asumiskelpoiseen kuntoon. Hyvää palauttelua se olikin. Imurointi, pölyjen pyyhintä, mattojen raijaus ja nurkissa konttailu vetreyttivät viikon voimailuissa kiristyneet muskelit. Sunnuntaipäivä meni enimmäkseen jalkapallopuuhissa ja perheen parissa. Loput ihan vain lepäsin.

Maanantaina oli jo kova kutsumus lenkille. Pakkasin aamulla kamppeet töihin mukaan ja heti päivän päätyttyä vedin tossut jalkaan ja lähdin hölkkäämään kohti kotia. Suuntasin Pasilaan, ja sieltä Hartwall-areenalle ja Maunulan läpi Paloheinään. Sain juoksuseuraakin osaksi matkaa. Kiitos vain P! Toivottavasti löysit takaisin autolle. Pari tuntia lenkillä vierähti.

Paloheinän vihreys on lehti lehdeltä vaihtumassa ruskan väreihin. Jännää miten nopeasti ja ikään kuin yksimielisesti tuo aina tapahtuu, vaikka ei kai luonnossa mitään ihmeemmin suunnitellakaan. Ihmisolento haluaa järkeistää luonnon tapahtumia ja näiden suuren muutosten alkuhetkillä on näkevinään määrätietoisuutta jopa puiden elämässä. Liekö tämä vain yksi tapa säästää pientä olemustaan suurempien, käsittämättömien voimien paineelta. 

Tänään paineita puretaan salitreeneissä, kun vuorossa on tiistain tuplasessio. Saa nähdä mitkä ruskan värit hallitsevat Kaappimaratoonarin olemusta sen jälkeen.