Tiistain voimailusessio sujui odotettua paremmin. Aamun lenkki tuntui kropassa vielä vähäsen, mutta onneksi kuntonyrkkeilytunti lähti käyntiin pitkillä ja rauhallisilla lämmittelyillä, kuten kylmällä säällä kuuluukin. Pikku hiljaa sykettä nostaen mätkimme säkkeihin ja hanskoihin nousujohteisia lyöntisarjoja. Välillä jumpattiin kuntopiiriä ja tunti viimeisteltiin vielä puolen minuutin suora- ja upparikirityksillä.  Läähätys oli melkoinen ja ikkunat itkivät salissa. Voimacircuit tuntui tavallista helpommalta, vaikka mukana oli minulle uusia liikkeitä kahvakuulien kanssa. 

Erityisen töpseliä tekivät maastavedot ja pohjetreeni. Näitä täytyisi useammin tehdä kotioloissakin. Täytynee sittenkin vierailla lähimmässä kahvakuulakaupassa. Kotiin palattua olo oli ihan vetreä, samoin kuin vielä yön jälkeen.

Päivällä tilanne ei juuri muuttunut, joten työt lopetettuani vedin tossut jalkaan ja kipsuttelin uutta, hienoa radanvarsireittiäni mukaellen kotiin. Meno tuntui aika hyvältä ja -6:een kohonnut lämpötila sopivan leudolta, joten pidin puolimatkasta alkaen vähän tavallista parempaa vauhtia. Tarkkana sai väylillä olla. 

Helppous oli taas kerran pelkkää harhaa, kuten illemmalla sain todeta. Söin kunnon aterian juoksun jälkeen, mutta siitä huolimatta tönkköys alkoi vallata oloa. Yläkroppa tuntui sietäneen tuplatunnin paremmin kuin vyötärön alapuolinen alue. Mutta hyväähän se vain tekee, kun laiskaksi käyneet lihakset joutuvat arvoisiinsa töihin. Tänään on puolipakollinen lepopäivä, kun osallistun illalla yli kolmituntiseen koulutukseen, jollen sitten hairahdu pienelle yöjuoksulle...